KISS KISS… BANG BANG (1966)

”Lyhin mahdollinen kiteytys elokuvien perimmäisestä viehätysvoimasta,” totesi Pauline Kael, joka varasti Duccio Tessarin genreparodian nimen oman kritiikkikokoelmansa otsakkeeksi. Spaghettiwesternien hymypoika Giuliano Gemma näyttelee enemmän taaloista kuin isänmaasta piittaavaa vakoojasankaria, jonka edesottamuksia pienen klassikon asemaan kohonnut tunnari säestää.

***

Ohjaaja-käsikirjoittaja Duccio Tessari (1926-1994) ja näyttelijä Giuliano Gemma (1938-) työskentelivät yhdessä yhteensä kahdeksassa pitkässä elokuvassa. Tessari antoi akrobaattiselle Gemmalle tämän ensimmäisen pääroolin elokuvassa Titaanien paluu (Arrivano i titani, 1962). Parodista otetta peplum-antiikkiseikkailuihin tuonut elokuva on genrensä mainioimpia saavutuksia. 1960-luvun puolivälissä spagettiwesternin lyödessä läpi parivaljakko otti uuden genren haltuun suvereenisti: A Pistol for Ringo (Una pistola per Ringo, 1965) ja The Return of Ringo (Il ritorno di Ringo, 1965) olivat kuin Titaanien paluun jatko-osia villiin länteen siirrettyinä.

Neljännessä yhteistyössään Kiss kiss… bang bang (1966) Tessari ja Gemma ottivat kohteekseen 1960-luvun puolivälissä niin ikään kuuminta muotia olleen agenttielokuvan. Gemma esittää brittiläisessä vankilassa virunutta ex-vakooja Kirk Warrenia, joka parahiksi juuri ennen hirttosilmukan napsahdusta korjataan mukaan suuren luokan agenttihommiin pitkin Eurooppaa. Tähtäimessä on salainen kaava, jonka avulla olisi saatava kiikkiin salaperäinen Mister X. Tehtävän varrelle mahtuu sukellusveneitä, laskuvarjohyppyjä, taistelulajeja ja talviurheilua.

Aiempien Tessari-Gemma -elokuvien jo ennestään vauhdikas toiminta on viety toiseen potenssiin. Jos kaksikon ensimmäiset työt voidaan laskea vain puoliparodisiksi, niin Kiss kiss… bang bang lyö täysin lekkeriksi James Bondien ja muiden agenttisuosikkien kliseet. Huumorin skaala ulottuu tekijöiden sisäpiiriinkin, kun mukana vilahtaa elokuvan espanjalaisesta versiosta vastanneen Alfonso Balcázarin nimi.

Tessarin veijarimainen tyylittely sopi aihepiiriin täydellisesti ja tuloksena oli yksi 1960-luvun agenttielokuvan helmistä. Syystä tai toisesta  Kiss kiss… bang bang jäi valmistumisensa jälkeen unohduksiin eikä sitä ole edelleenkään juuri saatavilla kotitallenneformaateissa. Elokuvan nimi jäi kuitenkin elämään kriitikko Pauline Kaelin kuulun esseekokoelman Kiss Kiss Bang Bang (1968) myötä.

– Antti Suonio 25.4.2007. Lähteitä: Pekka Eronen (Aamulehti 28.4.2005), Tarja Ollikainen (Ilta-Sanomat 28.4.2005)