NIGHT NURSE (1931)
Sairaanhoitajiksi opiskelevat Lora (Stanwyck) ja Maloney (Joan Blondell) tukevat toisiaan sairaalan arjessa. Lora siirtyy hoitamaan alkoholisoituneen seurapiirirouvan lapsia ja huomaa, että nämä ovat vaarassa. Tarinan roistona nähdään nuori Clark Gable. Ennen Haysin koodiksi kutsuttua studioiden itsesensuuriohjeistoa tehty elokuva on ensimmäinen yhteistyö Wellmanin kanssa.
***
Night Nurse oli yksi niistä viidestä hurjasta melodraamasta, jotka William Wellman ohjasi Warnerille vuonna 1931 (muut olivat The Public Enemy, Other Men’s Women, Star Witness ja Safe in Hell). Tässä hieman sairaalloisessa thrillerissä Wellman tuntuu jossakin määrin hekumoivan tarinan epäilyttävimmillä piirteillä (samaan tapaan kuin Michael Powell elokuvassa Peeping Tom). Mielenkiintoista kyllä elokuvan käsikirjoittaja on sama kuin The Story of Temple Drake -elokuvassa, Oliver H.P. Garrett.
Tarina etenee riuskasti, ja Night Nurse on pre-Code-Hollywood -elokuvaa purevimmillaan – melkeinpä luettelo asioista, joita itsesensuurisäännöstön täytäntöönpanon jälkeen ei saanut kuvata. Sankarin gangsteriystävät nitistävät konnan ohimennen loppuhuipennuksessa jossa ”moraalinen kompensaatio” jää toteutumatta. Sairaanhoitajattaren virkapukuun sonnustautuessaan Barbara Stanwyck ja Joan Blondell käyttävät kohtuuttomasti aikaa riisuutumiseen ja pukeutumiseen, ja näin tehdessään esittelevät samalla anteliaasti niukkoja liinavaatteitaan.
Clark Gablen vahva osasuoritus konnan roolissa saa ihmettelemään, miksi Warner-veljekset eivät huomanneet hänen kykyjään. (Gablen ja Stanwyckin yhteispeli on niin tehokasta, että on outoa huomata, että he esiintyivät seuraavan kerran samassa elokuvassa – nimeltään To Please a Lady – vasta 20 vuotta myöhemmin.) Myös Ben Lyon on niin miellyttävä ja vakuuttava näyttelijä, että on ihmeellistä, ettei hän nauttinut paljon suurempaa suosiota.
– William K. Everson (The New School Program Notes 26.3.1971) AA 1994