SUSPIRIA (1977)


Suspirian alkukohtaus on yksi elokuvahistorian ekstaattisimmista ja kehoa järisyttävimmistä kokemuksista. Argenton tuotannon kiistaton virstanpylväs, huonoja imitaatioita inspiroinut elokuva sijoittuu länsisaksalaiseen noitien johtamaan tanssikouluun. Argenton ohjeistaman Goblin-yhtyeen riffit porautuvat suoraan alitajuntaan ja vatsaonteloihin.
***
Elokuvassa Profondo rosso (1975) Dario Argento alkoi hivuttaa kauhupitoisia jännityselokuviaan – joiden sarjan oli avannut Kuoleman lintu (1970) – lähelle splatteria. Argenton paras saavutus Suspiria kohotti hänet Italian johtavaksi kauhuohjaajaksi. Siinä on yhteyksiä sekä ohjaajan varhaisempien rikosmysteerien kuten Quattro mosche di velluto grigio (1971) mutkikkaaseen, koristeelliseen ilmaisutyyliin että hänen myöhempien teostensa Inferno, 1980; Sotto gli occhi dell’assassino, 1982) kerronnalliseen rakenteeseen: niissä kuvataan outoon ympäristöön saapuvaa ihmistä, joka tempautuu murhien ja muiden pelottavien ilmiöiden pyörteeseen.
Suspiriassa (Jessica Harper) on uusi opiskelija Freiburgin balettikoulussa, joka on ollut aikoinaan noidan, ”Mustan lesken”, tyyssija. Katsoja ei täydellisesti ylläty saadessaan selville, että siellä pidetään edelleenkin noitasapatteja kahden rehtorin (Alida Valli, Joan Bennett) johdolla. Kohdattuaan elokuvan kliimaksissa Mustan lesken aineellistuneen hengen itsensä Harper pääsee viime tingassa pakoon talon syttyessä palamaan.
Vaikka kerronta on väkinäistä ja keinotekoista Argenton poikkeuksellisen taitava värinkäyttö, katkonainen leikkaustyyli ja hieno sisustuksen taju luovat aistiharhan omaisen pelon ilmapiirin. Argento turvautuu myös sellaisiin keinoihin kuin suihkuavat madot, uhrin veret kuiviin vuodattavat teräsverkkoansat ja partaveitset. Musiikki- ja äänitausta ”witch”-kuiskauksineen täydentävä klaustrofobian tunnelmaa. Alida Vallin osasuoritus on sopivalla tavalla yletön, ja elokuva huipentuu yhteen koko lajin historian hyytävimmistä ja tehokkaimmista jaksoista.
– Phil Hardyn mukaan (The Aurum Film Encyclopedia. Horror, 1985) AA 1993