TEXASIN MOOTTORISAHAMURHAT (1974)

The Texas Chainsaw Massacre/Motorsågsmassakern
Ohjaaja
Tobe Hooper
Henkilöt
Marilyn Burns, Allen Danziger, Paul A. Partain, Edwin Neal, Gunnar Hansen
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
83 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Tasatahtia erotiikan kanssa myös elokuvaväkivalta sai 1970-luvun mittaan koko ajan ronskimpia muotoja. Pahamaineisimmaksi kaikista kohosi Texasin moottorisahamurhat, joka alkaa väkevän pahaenteisenä agraaritunnelmointina, ja päätyy hurmeisen humoristisiin muunnelmiin ”Hullunkurisista perheistä”.

***

”Who will survive – and what will be left of them?”

– elokuvan mainoslause

”Autenttisen taiteen voimaa: syvästi järkyttävä, väkevän persoonallinen ja samalla ylipersoonallinen (…) kollektiivinen painajainen.”

– Robin Wood

Texasin moottorisahamurhat on ”kaikkien aikojen painajaismaisin elokuva” (Danny Peary), ja siitä tuli 1980-luvun videokeskustelun mainituin teos. Goren ja splatterin kantateoksessa on kuitenkin vähemmän väkivaltaa kuin Bond-elokuvissa. Järkytyksen elokuva saakin aikaan pääasiassa muilla keinoin: se särkee elokuvakerronnan kaavoja siinä määrin, että katsoja menettää perusturvallisuuden tunteen. Texasin edeltäjä tässä mielessä onkin Psyko, ja molemmat perustuvat samoihin tositapahtumiinkin. Psyko oli Hitchcockin riippumatonta halpatuotantoa, mutta se sai ohjaajan suurimman kaupallisen menestyksen. Texaskin valmistui mitättömällä 300.000 dollarin budjetilla ja kohosi yhdeksi vuoden kassamagneeteista. Riippumattoman tuotannon epäsovinnaisuus korosti kauhua.

Unenomainen tunnelma viriää heti alussa. Outo äänikudos ja epätavallinen kameratyö herättävät levottomuutta. Viisikko on retkellä kuten Enid Blytonin kirjoissa; tosin retken tarkoitus on varmistaa, ettei Sallyn isoisän hautaa ole ryöstetty. Autoon tulee omituinen liftari, joka viiltää oman kätensä veitsellä, näppää viisikosta polaroidkuvan, ja kun se ei mene kaupaksi sytyttää sen tuleen ja haavoittaa vielä rullatuolissa olevaa poikaa käteen. Väkivalta iskee sitten suoraan ja sivaltavasti: uhrit teurastetaan nopeasti ja heitetään pakastumaan tai nostetaan lihakoukkuun. Väkivaltaa on vähän, mutta se on käsittämätöntä. Moottorisahan kanssa riehuvalle Nahkanaamalle eikä hänen hirviöperheelleen ole psykologista selitystä.

Väkivallan aalto nousi elokuvassa 1970-luvulla. Production Code Administration oli lakkautettu 1968. Bonnie ja Clyde, Hurja joukko, Olkikoirat, Kellopeliappelsiini, Likainen Harry ja Taksikuski kokeilivat rajoja. Texas ei ollut niitä väkivaltaisempi. Poikkeukselliseksi elokuvan teki ilmaisun askeettisuus ja kieltäytyminen tarjoamasta samastumiselle kädensijaa. Katsoja temmattiin kauhuun ilman kliseiden turvavöitä.

– Antti Alanen 7.4.1999