FOXY BROWN (1974)

Alun perin Coffyn jatko-osaksi kaavailtu elokuva sai oman identiteetin tuottajien todetessa bläkkäri-jatkiksien huonon taloudellisen menestyksen. Foxy Brown ansaitseekin tulla nähdyksi omana teoksenaan. Sarjakuvamainen elokuva ei kaihda ottaa kevyempää vaihdetta silmään. Ohjaaja Hill ja Grier onnistuvat upeasti luomaan nahkansa uudelleen toisessa kostotarinassaan.

***

Menestystä niittäneen Coffyn (1973) jatkoksi valmistuneessa Foxy Brownissa tuttu kaava toimi yhä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Jack Hillin teos niitti messevät 2460000 dollaria kotimaan lipputuloina. Mutta, kuten Monthly Film Bulletinin Verina Glaessner huomauttaa, ”poissa on Coffyn itsenäisyys – Foxy Brown on vain jonkun tyttöystävä. Ja aikaisemman elokuvan läpitunkevan pessimismin tavoin on karsiutunut pois myös Coffyn ehdoton päättäväisyys ja kostohankkeen ironinen tyyli…” A.H. Weiler kirjoitti New York Timesissä, että Pam Grier, ”musta kaunotar, jonka vaatteet – mutta ei aatteet – on usein riisuttu halpaakin halvemmissa tekeleissä, on nyt urautunut”. Donald Bogle analysoi (Blacks in American Film and Television, 1988): ”Hän lataa halpaan roskaviihteeseen väkevää, harhautunutta energiaa. Hänen perverssi suoraviivaisuutensa ja hänen kieroutunut päättäväisyytensä vie hänet maailmanparannusretkellään läpi harmaan kiven… Hänen ehdoton epäröimättömyytensä ja hänen outo vakaumuksensa, jonka mukaan näillä elokuvilla on jotakin merkitystäkin, tekevät niistä nautittavia vielä myöhemmänkin ajan katsojille”.

Pelastaessaan Link-veljensä konnien kynsistä Foxy Brown kuulee, että Link ei pysty maksamaan 20000 dollarin pelivelkaansa gangstereille. Link saa selville, että Foxyn poikaystävä Mike Anderson on huumeagentti Dalton Ford, joka on muuttanut kasvonsa plastiikkakirurgilla. Link paljastaa Dalton Fordin olinpaikan gangstereille saadakseen velkansa anteeksi. Kun Anderson murhataan, Foxy vannoo kostoa. Hän pakottaa veljensä kertomaan gangsterien lymypaikan ja soluttautuu tuota pikaa Katherine Wallin emännöimään huumeiden, prostituution ja mafiasuojelun keskukseen. Ykkösgorilla Steve Elias on Katherinen rakastaja. Foxy soluttautuu gangsterien puhelintytöksi salanimellä Misty Cotton ja saapuu siinä roolissa yhdessä Claudian kanssa tuomari Fentonin hotellihuoneeseen varmistaakseen että tämä antaa diilerille vapauttavan tuomion seuraavan päivän oikeudenkäynnissä. Oikuttelevat ”huorat” kääntävät kuitenkin tilanteen tuomarin julkiseksi nöyryytykseksi. Rangaistukseksi tästä Katherinen gangsterit saavat käskyn hakata, raiskata ja kiduttaa Foxya ja lähettää tämä sitten ”ranchille” jossa tälle on määrä pakkosyöttää yliannos vaarallisia huumeita.

”She’s a whole lot of woman”, Link sanoo ihailevasti hyvinmuodostuneesta siskostaan. Foxy on neuvokas, sitkeä, ronski ja pahasuinen nainen. Hän osaa lentää konetta, hallita ohjauksesta suistunutta autoa, käsitellä aseita, ja kun kaikki muu pettää hän käyttää hyväkseen uhkeaa vartaloaan pysytelläkseen askeleen edellä nilkeistä jotka ovat hänen tiellään. Hänen maailmansa on mullin mallin ja pyörii ehkä hänen agentti-poikaystävänsä ympärillä (häntä ei ujostuta paritella tämän kanssa rauhattomassa sairaalahuoneessa tämän mielen piristämiseksi) mutta kun tämä teloitetaan Foxystä tulee raivotar jota ei pidättele mikään. Hän tietää mitä on tehtävä: ”Ainoa tapa käsitellä noita lieroja on ampua kuula mahaan”. Hämmentynyttä prostituoitua Claudiaa kohtaan hän tuntee myötätuntoa. Homobaarissa hän pitää puolensa sekä lesbojen iskuyrityksiä että gangsterien hyökkäyksiä vastaan. Ja jopa ranchilla jossa hänet sidotaan hajareisin sänkyyn (Pam Grier –elokuvien toistuva machofantasia) hän onnistuu kiemurtelemaan itsensä vapaaksi. Hän ei tyydy tekemään selvää yhdestä konnasta käteen sattuneella henkarilla vaan sytyttää toisen tuleen ja räjäyttää samalla koko huumetehtaan ilmaan. Kosto on suloista. Hänen arkkivihollisensa ovat sivistynyt teeskentelijä Katherine ja tämän oikea käsi Steve Elias. Eliaksen loppu on kaamea, mutta erikoiskoston Foxy varaa sadistiselle teeskentelijälle Katherinelle, joka on vastuussa hänen rakastajansa ja veljensä kuolemasta. Hän ojentaa tyrmistyneelle viholliselle Eliaksen parhaat palat suolakurkkupurkissa ja kieltäytyy tappamasta virasta syöstyä rikoksen ruhtinatarta. ”Kuolema olisi liian helppo ratkaisu, huora. Haluan että saat kärsiä!”

– James Robert Parishin ja George H. Hillin mukaan (Black Action Films, 1989) AA 3.8.1999