TAISTELUPARTIO (1985)

Lähes dialogiton, ydinaineksiinsa tislattu tosipohjainen draama kuvaa englantilaisia sotilaita Pohjois-Irlannin vartioasemalla. Clarke hyödynsi nerokkaasti pimeänäkökameraa kuvaamaan näkymättömän vihollisen vaaraa ja hyökkäystä. Locarnossa parhaana TV-elokuvana palkittu teos ei politikoi, vaan keskittyy inhimilliseen kokemukseen.

***

Brittiläinen elokuvantekijä Alan Clarke (1935-1990) tuli tunnetuksi yhteiskunnallisista, kantaaottavista ja elämän vähemmän hohdokkaita puolia ja ilmiötä esiin tuovista teoksistaan (Kapina nuorisovankilassa, Made in Britain, Elephant). Clarken aihepiirejä olivat niin teinin heroiiniaddiktio, uusnatsismi ja väkivalta, rikollisuus kuin väkivaltaiset ampumiset. Osana tv-sarja Screen Twota (1985-1998) toteutettu Taistelupartiokaan (1985) ei ollut kuin mikä tahansa televisiota varten tehty elokuva. Lopputuloksena on mestarillinen, minimalistinen kuvaus brittiläisten vartiosotilaiden elämästä Pohjois-Irlannissa. Ajankohtana on Pohjois-Irlannin konflikti eli englanniksi The Troublesiksi nimetty osa brittiläistä historiaa. Clarke hyödyntää kuvauksessaan ja käsittelyssään maanläheistä lähestymistapaa joka tilanteen politiikan sijaan korostaa yksitoikkoisuutta ja elämän jännittyneisyyttä.

Taistelupartio voidaan lukea keskimmäiseksi osaksi Clarken terrorismiaiheista trilogiaa, jonka muut osat ovat Psy-Warriors (1981) ja Elephant (1989). Clarke on valinnut elokuvaansa kohteekseen ja sovituksekseen A.F.N. Clarken muistelmat hänen virkamatkoistaan Pohjois-Irlannissa kapteenina laskuvarjorykmentissä. Käsikameratekniikalla kuvatussa Taistelupartiossa Clarke seuraa nuorta komentajaa ja hänen joukkojaan heidän partioidessaan pahamaineisen Etelä-Armaghin alueen läpi. Jo heti alusta alkaen näemme kohtauksen, jossa auto ajaa maantietä pitkin ja raskaasti aseistetut laskuvarjojoukot väijyttävät sen pakottaen sen pysähtymään. Kuljettaja teloitetaan välittömästi ja matkustaja vedetään ulos ja pakotetaan maahan. Tämä ensimmäinen kontakti Clarken elokuvassa (alkuperäinen nimi Contact) on suoranainen hyökkäys aisteja vastaan ja surrealistinen, koska se voi tapahtua millä tahansa tiellä Isossa-Britanniassa. Clarke hyödyntää kameratyössään pitkiä otoksia ja kieltäytyy lähikuvista, joten tarkkailemme vain toimintaa tietyn poliittisen näkökulman sijasta.

Koska Taistelupartio on luotu siten, että se on rakenteellisesti pitkälti tylsä, sen väkivallan purkaukset ovat sekä järkyttäviä että odottamattomia aina kun niitä esiintyy. Todella vaikuttava seikka kuitenkin on se, että nämä järistykset eivät ole Taistelupartion häiritsevimpiä hetkiä. Pettämättä koskaan hyperrealistista tyyliään Clarke kykenee kuvaamaan näiden joukkojen, heidän vihollistensa ja ristituleen joutuneiden viattomien psykologioita. Clarken otteessa käsin kuvattu materiaali, terävä musiikin puute sekä hämmästyttävän naturalistinen näyttelijäkokoonpano nousevat vaikuttaviksi tehokeinoiksi. Myös Clarken kameran hellittämättömästä katseesta nousee läpitunkeva pelon ilmapiiri, kuolema voi näin ollen tapahtua kenelle vaan milloin tahansa. Jatkuvan angstin vaikutukset jopa passiivisesta maanviljelijästä nukkuvaan lapseen ovat enemmän kuin ilmeisiä.

Taistelupartiossa opimme ymmärtämään Clarken yleisölleen näyttämien sotajoukkojen tehtävien koettelemuksen ja tulemme jakamaan heidän tuskansa heidän selvitessään jatkuvan paineen alla elämästä. Ohjaaja vie myös joukot ja katsojansa paikkaan, jossa kauhistuttava ja arkinen yhdistyvät siten, että niitä on vaikeaa irrottaa toisistaan. Koko Taistelupartion aikana kyse on siitä, mistä on tullut sotilaiden huolestuttava todellisuus. Kuitenkin Clarke kieltäytyy kerjäämästä myötätuntoa, mikä pitää ohjauksen ja yrityksen rehellisenä. Hänen kiertävä kameransa vangitsee Irlannin maaseudun kumpuilevan vihreän olemuksen ja joukkojen yönäkökameroiden vihreää samankaltaisella kylmällä katseella.

–  Broken Sharkin, Jeremy Heilmanin (MovieMartyr.com) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 4.10.2022