DRAGON INN (1966)

Long men ke zhen
Ohjaaja
King Hu
Henkilöt
Chun Shih, Pai Ying, Polly Kuan
Maa
Taiwan
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
112 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Wuxia-genren läpimurtoteoksessa rosvot valtaavat Lohikäärme-majatalon, jossa ruokalistan ulkopuolelta tilaillaan myrkkyjuomia ja syömäpuikoilla napataan nopeimmatkin nuolet. King Hu pitää mestarillisesti jännitettä yllä tässä sukupolvia innoittaneessa toimintaelokuvien klassikossa nostaen hänet Hitchcockin ja Fordin kaltaisten tekijöiden rinnalle.

Ohjelmistoa on tukenut / With the support of: Ministry of Culture, Taiwan. Kiitos / Thank you: Taiwan Film and Audiovisual Institute & Taipei Represetentative Office in Finland.

***

Eletään Ming-dynastian aikaa, 1400-luvun puoliväliä. Hovieunukit hallitsevat imperiumia kyseenalaisin keinoin – korruptiolla ja kiristyksellä. Kunniallinen virkamies Yu Chin teloitetaan maanpetoksesta syytettynä ja hänen lapsensa ajetaan maanpakoon kaukaiseen Dragon Gaten maakuntaan. Tapahtumien keskipisteeksi muodostuu Lohikäärmeen majatalo (Dragon Gate Inn), johon niin maanpakolaiset kuin heitä takaa ajavat vihollisetkin majoittuvat. Majataloon saapuu myös muuta väkeä, kaikki enemmän tai vähemmän paossa valtaapitäviä eunukkeja. Dragon Inn muodostuu taistelutantereeksi ja Yu Chinin lasten välietapiksi matkallaan kohti vapautta, joka odottaa vuorten toisella puolella.

King Hu on maineikkaimpia aasialaisia elokuvaohjaajia. Hänet on palkittu Cannesissa ja nimetty British International Film Guidessa yhdeksi maailman parhaista ohjaajista. Tällä elokuvallaan King Hu aloitti Hong Kongissa ja Taiwanissa miekkamiesfilmien boomin. Näitä itämaisia taistelulajeja pursuavia elokuvia syntyikin sittemmin kuin sieniä sateella. Dragon Inn on kuitenkin pioneeri alallaan. Juoni ei ole siinä kovinkaan merkittävässä asemassa. Tärkeämpää osaa näyttelevät upeat taistelukohtaukset ja kaunis maisemaa hyödyntävä laivaus.

Elokuvan suhde teatteriin on hyvin läheinen. Varsinkin tyylitellyt taistelukohtaukset on siirretty lähes suoraan kiinalaisten oopperoiden maailmasta. Koreografioidut, melkeinpä tanssilliset miekanheiluttelukohtaukset eivät pyrikään todellisuusilluusion luomiseen. Vieraannuttavaa vaikutelmaa tehostaa vielä Peking-oopperasta (myös japanilaisessa Kabukissa) lainattu äänitausta, jossa taistelua rytmitetään puukapuloiden paukkeella. Musiikilla on muutenkin tässä elokuvassa tärkeä tunnelmaa luova tehtävä. Eunukkien johtajalla on oma teemansa, joka soi taustalla aina kun hän ilmestyy valkokankaalle. Elokuvan suvantokohdissa soi meditatiivinen kiinalainen suu-urku, joka luo eteerisen tunnelman. Julmuudestaan huolimatta Dragon Inn ei mässäile väkivallalla. Kiinalaisen oopperan perinteen mukaisesti myöskään King Hu ei tuo ”verta näyttämölle”.