1 + 2 (2000)

Taiwanilaismestari Edward Yangin viimeisessä elokuvassa seurataan keskiluokkaisen taipeilaisperheen vaiheita vuoden ajan. Liki kolmetuntinen eepos tarkastelee perheriittejä ja ihmissuhteita kolmen eri sukupolven näkökulmasta. Humaani ja koskettava draama äänestettiin 2000-luvun kahdeksanneksi parhaaksi elokuvaksi BBC:n kriitikkokyselyssä ja se toi Yangille parhaan ohjaajan palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla 2000. Elokuvan esittelee Mika Pätelä HYY:n elokuvaryhmästä.

Huom! Elokuva korvaa peruuntuneen Kirkkaampi kesäpäivä -näytöksen. Jo ostetut Kirkkaampi kesäpäivä -liput käyvät sellaisenaan 1 + 2 -elokuvan näytökseen. Liput voi myös vaihtaa johonkuhun muuhun normaalihintaiseen Kino Reginan näytökseen, tai saada niistä hyvityksen laittamalla viestiä osoitteeseen asiakaspalvelu@eventio.fi. Liitäthän viestiin mukaan kopion ostamistasi lipuista.

***

Edward Yangin viimeiseksi jäänyt elokuva 1 + 2 (Yi Yi) on rauhallisen melankolinen katsaus Taipeissa asuvan perheen elämään vuosituhannen taitteessa. Se on tarkkanäköinen kertomus arkipäivän kokemuksien kirjosta, elämän rituaaleista ja rutiineista sekä ihmisenä kasvusta. Se on tarina, jossa sekä vanhat että nuoret – kuin kollektiivisesta eksistentiaalisesta ahdistuksesta kärsien – etsivät omaa paikkaansa maailmassa ja miettivät: ”Entä, jos olisin tehnyt kaiken toisin?”

1 + 2 -elokuvan kerronta on erottamattomasti liitoksissa sen kuvaamaan aikaan ja paikkaan, taiwanilaiseen yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin, mutta kuten Yangin elokuvissa usein, tarinan teemat ja hahmojen käsittelemät kysymykset eivät rajoitu ainoastaan kansalliselle tasolle, vaan voimme löytää niistä myös monia universaaleja pohdintoja elämästä ja sen merkityksistä. 1 + 2:ssa kuvatut, usein surumieliset henkilöt miettivät suhdetta ympäristöönsä ja kantavat mukanaan menneisyyden tekojen ja muistojen painolastia. Kukin pyrkii tahollaan pärjäämään ja kamppailemaan eteenpäin. Arjen kulissien takana kuultaa yksinäisyys, vieraantuneisuus ja pinnan alla kuohuvat sosiaaliset jännitteet käsitellään vasta, kun ne ovat saavuttaneet räjähdyspisteensä.

Vuoden 1991 elokuvastaan Kirkkaampi kesäpäivä lähtien Yang hidasti keskimääräistä leikkaustahtiaan aiempien elokuviensa noin 15 sekunnin otoksista noin puolen minuutin paikkeille. 1 + 2:ssa rauhallinen leikkaustahti antaa tilaa näyttelijöiden suorituksille ja staattisten laajakuvien keskellä hahmot sulautuvat yhteen ympäröivän urbaanin maiseman kanssa. Elokuvassa useasti hyödynnetyt rakennusten ikkunat ja muut heijastavat pinnat luovat kuville yhden lisäulottuvuuden. Runsas kaupunkikuvasto saa elokuvan tuntumaan eräänlaiselta kaupunkisinfonialta, jossa tarinaa ympäröivä metropoli muodostuu omaksi hahmokseen.

Edward Yang oli muiden taiwanilaisen uuden aallon kollegojensa lailla kiinnostunut tavallisten ihmisten kokemuksista ja taiwanilaisen yhteiskunnan kuvaamisesta, ja pyrki tietoisesti erottautumaan Taiwanissa 1970-luvulla suosioon nousseiden eskapististen rakkaustarinoiden ja taisteluelokuvien tyylistä. 1 + 2 onkin pohjimmiltaan kunnianosoitus tavallisten ihmisten arkipäiväiselle kamppailulle ja elämän kiertokululle. Alut ja loput, menneisyys ja nykyisyys, nuoruus ja vanhuus nivoutuvat yhteen tuokiokuvien kollaasissa, jonka runollisuus ja kauneus kumpuaa elämän hiljaisista, ohikiitävistä hetkistä. Elämä jatkaa kulkuaan, kaikesta huolimatta. Tavalla tai toisella.

– MaoHui Dengin (Senses of Cinema), Kent Jonesin (The Criterion Collection), Edward Yangin ja Tony Raynsin elokuvan kommenttiraidan (The Criterion Collection) ja James Uddenin (Routledge, 2007) mukaan Mika Pätilä 19.10.2020.

***

Hou Hsiao-hsienin Puppetmasterin (1993) ja Flowers of Shanghain (1998), Tsai Ming-liangin The Riverin (1997) ja Yangin oman Brighter Summer Dayn (1991) rinnalla 1 + 2 on uuden taiwanilaisen elokuvan kärkiteoksia.

Yangin runsaana rönsyilevä elokuva kietoo tiheän verkon Taipeissa oleskelevan suvun henkilösuhteista. Elokuvan tarkoin rajattuna näyttämönä on pääasiassa paikallisen valtaväylän varrella sijaitseva korkea kerrostalo varakkaine asukkaineen. Lähes kolmetuntisen elokuvan mosaiikkimainen rakenne monine rinnakkaisine juonenkatkelmineen muistuttaa toisaalta sentimentaalisten saippuasarjojen jatkumoa, toisaalta taas amerikkalaista elämäntapaa 1990-luvulla valottaneita valkokankaan freskoja. Yangin kiintymyksessä öisten pilvenpiirtäjien siluettiin tai alati alhaalla kadulla valuvaan liikenneruuhkaan aistii samanlaista urbaanin estetiikan kiihkeää sykettä kuin Robert Altmanin (Short Cuts) tai Paul Thomas Andersonin (Magnolia) tutkielmissa. Heti perään täytyy toki todeta, että 1 + 2 on impressionistisempi ja intiimimpi läpileikkaus suorituspaineiden aiheuttamasta ahdistuksesta tai juurettomuudesta kuin mainitut länsimaiset edeltäjänsä. Ennen kaikkea sen visuaalinen ilme on hienovaraisempi, sillä Yang käyttää paljon epämuodikkaita kaukokuvia tutkaillessaan roolihahmojensa puuhia kohteliaan etäältä.

Elokuvan keskushenkilönä on perheen isä, konkurssikypsän tietokonefirman pääosakas, jonka lanko viettää tarinan alussa häitään. Juhlien jälkeen isoäiti vaipuu aivohalvauksen seurauksena koomaan. Lääkäri kehottaa muita perheenjäseniä pitämään vanhukselle tervehdyttävää seuraa. Perheenjäsenten tilitykset ja tunnustukset tiedottomalle potilaalle sitovat yhteen heidän omia harhailujaan. Edward Yang luo 1 + 2:ssa sukupolvitarinan, jossa keski-ikäiset pakotetaan pysähtymään ja pohtimaan elämäänsä. Liitot natisevat, mutta perheen ja suvun merkitystä ei kyseenalaisteta. Kuten monissa vastaavissa elokuvissa, myös 1 + 2:ssa tapahtumat rakentuvat sosiaalisten perherituaalien ympärille. Häät, hautajaiset, syntymät, erot ja kotiinpaluut rytmittävät leppeästi etenevää kolmetuntista. Cannesin elokuvafestivaalilla parhaasta ohjauksesta palkittu 1 + 2 on kiistaton laatuelokuva sekä tyyliltään, merkitykseltään että sisällöltään.

– Pasi Nyyssönen 25.11.2010 Tapani Maskula, TS 30.11.2002 pohjalta