PIRANHA II – LENTÄVÄT TAPPAJAT (1981)


James Cameronille jokainen jatko-osa on mahdollisuus. Hirviökaloille siivet antava esikoisohjaus oli eurorahalla tuotettu mehevä jatko Joe Danten satiiriselle kauhujutulle, jonka tuottajana toimi Cameronin varhainen taustahahmo Roger Corman. Karismaattinen Lance Henriksen (Terminator, Aliens) erottuu näyttelijäkaartista.
***
Vietnamin sodan salaiseksi aseeksi kehitellyt hirviökalaparvet uhkaavat lomailijoita maalla, merellä ja ilmassa Joe Danten Piraijan (Piranha, 1978) jatko-osassa. Sukellusopettajaksi ryhtyneen meribiologi Anne Kimbroughin (Tricia O’Neil) ja hänen poliisipuolisonsa Steven (Lance Henriksen) avioliiton ongelmat tuovat inhimillistä sisältöä Karibianmerelle sijoittuvaan tieteiskauhuelokuvaan.
Ennätysmäisistä budjeteistaan tunnetun James Cameronin (s. 1954) ensimmäinen kokoillan elokuva Piranha II: Lentävät tappajat oli noin 145 000 dollarin halpatuotanto, mutta samalla Columbia Picturesin kansainväliseen levitykseen suunnattu tuote, jolta vaadittiin kilpailukykyistä jälkeä. Ratkaiseva ero Cameronin muihin elokuviin ei ole kustannusten pienuus vaan se, että hänellä ei ollut täyttä ”showrunnerin” asemaa. Langat käsissään pitänyt italialainen Hollywood-tyyppisen viihteen tuottaja Ovidio G. Assonitis (s. 1943) antoi Cameronille potkut kesken kuvausten. Tarina kertoo, että Cameron vaikutti jälkituotantoon murtautumalla Roomassa keskellä yötä leikkauspöydän ääreen tekemään viimeisiä silauksia. Roomalaisesta hotellista näpistelemiensä ruoantähteiden voimalla elänyt Cameron sai näihin aikoihin päähänsä mielikuvia miehestä, jolla oli metallinen käsivarsi. Hahmon ympärille kehkeytyi ohjaajan varsinainen läpimurtoteos Terminator – Tuhoaja (1984), jonka pääosaan Cameron kaavaili Piranha II:n poliisisankari Lance Henrikseniä. Terminaattoriksi valikoitui kirjaimellisesti isompi nimi Arnold Schwarzenegger, mutta myös Henriksen pysyi Cameronin luottonäyttelijänä.
Alkuperäinen Piraija on Roger Cormanin New World Picturesin tuottama, Joe Danten ja John Saylesin ideoima Tappajahain (Jaws, 1975) raflaavampi, humoristisempi ja poliittisempi sukulaisteos. Cameron oli aloittanut uransa New Worldin lavastajana ja efektiteknikkona, jonka kerrotaan hakeutuneen Kauhun planeetan (Galaxy of Terror, 1981) apulaisohjaajaksi varmistaakseen, että hänen lavastuksensa saisi kunnollisen valaistuksen. Piranhan jatko-osaoikeudet Cormanilta ostanut Ovidio G. Assonitis vieraili Kauhun planeetan kuvauksissa ja vakuuttui Cameronin kyvyistä nähtyään tämän stimuloivan sähköllä kastematoja voimakkaampaan liikkeeseen. Cameronin ohjauskrediitti on miltei ainoa varma fakta Piranha II:n ohjauksesta, johon osallistuivat myös Assonitis ja toinen tuottajalta kenkää saanut New World -tulokas Miller Drake. Joka tapauksessa elokuva sisältää useita Cameronin vakioelementtejä syvänmerensukelluksesta vahvoihin naishahmoihin. Abyss – Syvyyden (1989) parisuhdekriisin ja ulkopuolelta tulevan uhan yhdistelyn sekä Aliens – Paluun (1986) aikapommifinaalin juuret löytyvät esikoisohjauksesta. Suositun tieteiskauhuelokuvan jatko-osan tekemisen haasteet olivat osittain samoja kuin myöhemmin Aliensissa ja Terminator 2: Tuomion päivässä (1991). Hirviöiden oli oltava tuttuja ja silti entistä hurjempia.
Italialais-amerikkalaisen elokuvan kolmas valmistusmaa on Alankomaat, mutta sikäläisiä tekijöitä on vaikea löytää krediiteistä ja amsterdamilaisen kadun mukaan nimetty tuotantoyhtiö Brouwersgracht Investments vaikuttaa jonkinlaiselta Ovidio G. Assonitiksen kulissiyhtiöltä. Assonitiksen kustannustehokkaat Hollywood-hittien mukaelmat näyttivät mallia israelilaisille kohutuottajille Menahem Golanille ja Yoram Globusille, jotka rekrytoivat hänet 1980-luvun lopulla Cannon Group -yhtiönsä toimitusjohtajaksi.
– Lauri Lehtinen 4.9.2019