TOP SECRET! HUIPPUSALAISTA! (1984)

Top Secret!
Ohjaaja
Jim Abrahams, David Zucker, Jerry Zucker
Henkilöt
Val Kilmer, Lucy Gutteridge, Omar Sharif, Peter Cushing, Michael Gough
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
91 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
musiikki: Maurice Jarre
Ikäraja

DDR-huumori sai elokuvatarkastamon harkitsemaan sensuuritoimia pitkään ja hartaasti, mutta lopulta huumorintaju voitti. Absurdit oivallukset eivät hellitä, kun rocktähti Val Kilmerin keikka rautaesiripun takana paljastuu agenttioperaation kulissiksi. ”Mikään elokuva ei koskaan ole jalostunut kestokatselussa niin komeasti kuin ZAZ-kolmikon ehtymätön ekskursio”, Asko Alanen ylisti Video-oppaan viiden tähden arviossaan.

***

ZAZ-kolmikon (David Zucker, Jim Abrahams ja Jerry Zucker) toinen yhteinen ohjaus- ja kolmas yhteinen käsikirjoitustyö oli Top Secret – huippusalaista. Kaverusten edellisten elokuvien mukaisesti parodian linjoilla pysyttelevä teos otti kohteekseen toista maailmansotaa kuvailevat jännityselokuvat. Peruskaava näissä elokuvissa oli lähes poikkeuksetta sama: vihollinen on siepannut jonkin salaisen kaavan tai jonkun tiedemiehen ja joku huippuagentti lähetetään pelastamaan kaavaa/tiedemiestä linjojen takaa. Tälle vauhdikkaalle kolmikolle ei kuitenkaan ole koskaan riittänyt pitäytyminen yhdessä parodiakohteessa: nyt osansa saavat myös rock-musikaalit, kaverusten idoli Elvis ja pehmeät nuorisoelokuvat, ennen kaikkea Sininen laguuni.

Amerikkalainen rock-tähti Nick Rivers (Val Kilmer) kutsutaan esiintymään itäsaksalaisen (oikeammin itäisen Saksan) kulttuurifestivaaliin Leonard Bernsteinin peruttua osanottonsa. Itäsaksalaisten puolelta koko festivaali on harhautusoperaatio, jolla muun maailman huomio vedetään pois sotilaallisesta yrityksestä tuhota NATOn koko sukellusvenelaivasto siepatun tiedemiehen avulla. Nick värvätään ranskalaisia vilisevän vastarintaliikkeen avuksi pelastamaan tiedemies vankeudesta.

Tarinan sijoittaminen Itä-Saksaan (tai itäiseen Saksaan, mutta ei siis missään nimessä DDR:ään) aiheutti Suomessa yllättäviä vaikeuksia elokuvalle. Tarinaa pidettiin tätä ex-valtiota halventavana, ja elokuva juuttui sensuurin hampaisiin muutamaksi viikoksi. Onneksi sensorit ottivat järjen käyttöön ja elokuva saatiin nähtäville.

Kolmikon edellisten teosten tapaan tämäkin elokuva on täynnä kuvallisia ja sanallisia piloja. Kehystarinana toimiva Nick Riversin vierailu jää paikka paikoin selvästi taka-alalle ja pääosaan nousevat monet elokuvalliset pilat, joissa järjestetään kaksiulotteisen kuvan käyttämä kuvasyvyys täysin uusiksi. Ja kiikarinlinssien läpi katsottu maailma saa tässä aivan uudenlaisen järjestyksen.

Kolmikon edellisestä elokuvasta, Hei me lennetään! (1980), tuttu ilotulitusvauhti jatkuu edelleen. ”Top Secret onkin absurdin mielikuvituksen riemuvoitto nykykomedioiden jumiutumisesta yllätyksettömyyden uriin.” (Arto Pajukallio, Katso 11/1987) Eli vaikka elokuva periaatteessa vaatii herpaantumatonta seuraamista, niin ei haittaa mitään, vaikka joku gagi jäisikin huomaamatta, tavaraa tulee koko ajan täydeltä laidalta. Ja jäähän sitten seuraavaan katselukertaan jotain uutta koettavaksi.

Elokuvailmaisun kliseiden parodiointi on kolmikon teoksista Top Secretissä huipussaan. Vihollissaappaiden ilmestyminen näkökenttään, naamioituminen (nähkää lehmä kumisaappaissa!), ja ennen kaikkea, junan lähtö asemalta. Mikään ei ole niin pyhää, etteikö sitä voisi hivenen irvailla ja tätä kautta nostaa uuteen kukoistukseen!

– Heikki Keskinen (1997)

P.S. Muistatteko muuten, että tässä on kyseessä nykyisen supertähden, Val Kilmerin ensimmäinen elokuvarooli?