PRINSESSA RUUSUNEN – NUKKUVA KAUNOTAR (1964)

Apollinari Dudkon ensimmäinen 70-millinen tanssifilmi kohottaa Tšaikovskin haltijattaret, prinssit ja lumotut metsät uusiin korkeuksiin. Yhteistyökumppaneina Dudkolla oli – Joutsenlammen tapaan – Kirovin baletti sekä Konstantin Sergejev, jonka vuoden 1952 koreografian elokuva ikuistaa.

Baletti puhuu! -sarja on toteutettu yhteistyössä 100 vuotta täyttävän Suomen kansallisbaletin kanssa. Tutustu kansallisbaletin juhlaohjelmaan täällä.

***

Ranskalainen Charles Perrault kirjoitti 1600-luvulla saduiksi tarinat, jotka tunnemme edelleen: Punahilkan, Tuhkimon, Saapasjalkakissan, Lintu sinisen ja Prinsessa Ruususen. Ensimmäinen Prinsessa Ruususen tarinaan perustuva näyttämöteos esitettiin Pariisin oopperassa 1825; se oli oli Michele Carafan säveltämä, Eugène de Planardin librettoon perustuva kolminäytöksinen ooppera La belle au bois dormant. 1829 nähtiin samanniminen baletti, jonka sävelsi Eugène Scriben librettoon Louis-Joseph-Ferdinand Hérold; koreografian teki Jean-Pierre Aumer.

Pjotr Iljitsh Tshaikovskin (1840–1893) säveltämä Prinsessa Ruusunen -baletti ensiesitettiin Pietarin Mariinski-teatterissa vuonna 1890. Prinsessa Ruusunen syntyi keisarillisten teatterien johtajan Ivan Vsevolozhkin ideasta ja libretosta. Alkujaan hän ehdotti Tshaikovskille Undine- eli merenneitoteemaa, mutta sitten Ruususen satumaailma vei voiton. Tarinaan liitettiin muita satuhahmoja ja hyödynnettiin myös myöhempää, Grimmin veljesten 1800-luvulla taltioimaa versiota. Vsevolozhki oli vuosia Ranskassa työskennellyt ranskalaisen kulttuurin ihailija, ja hän sijoitti baletin toisen ja kolmannen näytöksen Aurinkokuninkaan aikaan. Vsevolozhki suunnitteli myös esityksen puvut.

Tshaikovskille baletti oli tilaisuus työskennellä yhdessä ranskalais-venäläisen koreografin Marius Petipan (1818–1910) kanssa. Petipaa pidetään klassisen baletin isänä; hänellä oli valtava vaikutus taidelajin kehittymiseen 1800-luvun lopun Venäjällä. Prinsessa Ruusunen oli Tshaikovskin ja Petipan tiivis yhteistyö ja uudelleenmääritteli balettiteosten taiteellisen tason. Ruususeen sävelletty musiikki kestäisi soitettuna useamman tunnin, joten jo ensimmäisessä tuotannossa esitetyt osuudet valikoituivat tanssijoiden ja esityksen kokonaistarpeen mukaan.

Tshaikovski jatkoi yhteistyötä Vsevolozhkin ja Petipan kanssa E. T. A. Hoffmannin satuun perustuvassa Pähkinänsärkijässä (1892), jonka koreografian loi Lev Ivanov Petipan ohjauksessa. Tätä nykyä maailman kuuluisin baletti on Tshaikovskin Joutsenlampi; saksalaiseen legendaan perustuva, Julius Reisingerin koreografioima teos oli esitetty Pietarissa jo 1877, muttei ollut kummoinenkaan menestys. Säveltäjän kuoleman jälkeen, vuonna 1895 sai ensi-iltansa Lev Ivanovin ja Marius Petipan koreografia Joutsenlampeen; musiikkia sovitti säveltäjä, kapellimestari Riccardo Drigo.

Tshaikovskin balettien suosio kasvoi maailmalla vähitellen 1920–1930-lukujen mittaan. Vuoden 1921 Lontoon Alhambra-teatterissa toteutettu Prinsessa Ruusunen, Sergei Djagilevin Ballets Russes -ryhmän produktio nimellä The Sleeping Princess ei ollut kuumaa tavaraa juuri silloin, mutta tärkeä virstanpylväs kunniakasta balettihistoriaa Leon Bakstin puvuin ja lavastuksin ja Igor Stravinskyn muokkaamin Tshaikovskin sävelin. Petipan koreografian toteutti tuolloin omien muistiinpanojensa pohjalta Nikolai Sergejev; sitä muutti joiltain osin Bronislava Nijinska.

Apollinari Dudkon ja Konstantin Sergejevin ohjaama elokuva on Prinsessa Ruususen Kirovin teatterissa vuonna 1952 ensiesitetyn, Sergejevin päivittämän näyttämöversion taltiointi. Elokuvallisia taltiointeja tehtiin Neuvostoliitossa kulttuurin levittämiseksi suurten kaupunkien ulkopuolelle. Niitä syntyi niin oopperateoksista, näytelmistä kuin baleteista – kevyempien sirkustaltiointien ja konserttien ohella. Neuvostokaudella Mariinski-teatteria kutsuttiin Kirovin teatteriksi, joten elokuvan ”Kirovin baletin tanssijat” ovat harjoitelleet ja esittäneet Prinsessa Ruususta juuri siellä missä se on syntynyt. Baletin perinteet ovat tiukassa niin liikkeiden kuin puvustuksen suhteen, joten on todennäköistä, että vuonna 1964 taltioitu teos näyttää jossain määrin samalta kuin vuonna 1890 esitetty versio. Prinsessa Ruususesta tehtiin Mariinskin baletin toteuttamana vuonna 1999 rekonstruktioversio, jossa pyrittiin toistamaan vuoden 1890 alkuperäisversion liikesarjat, lavastukset ja puvut niin hyvin kuin mahdollista. Esitys myös taltioitiin, mutta sitä ei ole levitetty kaupallisesti.

Dudkon ja Sergejevin elokuvaversio tarjoaa hyvin toteutettua silmänruokaa baletin ystäville. Ranskan tanssiakatemia myönsi Anna Pavlova -palkinnon Alla Sizovalle, joka tanssii elokuvan pääroolin prinsessa Aurorana. Carabossena eli Pahattarena nähdään Natalija Dudinskaja (1912–2003), joka esitti Auroran osan vuoden 1952 näyttämöversiossa.

– Mia Öhman eri lähteiden pohjalta 21.3.2022. Lisää aiheesta esim. petipasociety.com