REVYYTYTTÖ (1941)

Show-tuottaja Florenz Ziegfeldin spektakulaariset tyttörevyyt ehtivät olla 1930–40-luvuilla useammankin elokuvan aiheena. Ziegfeld Girl seuraa kolmea erilaista naiskohtaloa menestyksen kukkuloilta katuojaan viitaten tämän tästä todellisiin elämäntarinoihin aina Garlandin omasta urasta lähtien. Busby Berkeley vastasi musikaalijaksoista.

***

Keskimmäisessä MGM:n ”Ziegfeld-elokuvista” legendaarisen showtuottajan hahmo pysyy itse poissa kuvista – harrastaen samaa näkymättömyyden majesteetillisuutta kuin Jeesus Ben-Hurissa. Häntä edustavat Edward Everett Hortonin (harvinaisessa ei-komediallisessa roolissa) tulkitsema ”vahva oikea käsi”, sekä ohjaaja, joka pitää uusille Ziegfeld-tytöille puheen hetkeä ennen esiripun nousemista: ”Joistain teistä tulee tähtiä, jotkut pääsevät naimisiin, jotkut päätyvät katuojaan.” Niinpä Revyytytön naiskohtalotriptyykissä Judy Garlandista tulee tähti, Hedy Lamarr saa aviomiehen ja Lana Turner ryyppää itsensä tärviölle. Lamarrin tarina on konventionaalisin ja mielenkiinnottomin, Turnerin puolestaan aikakautensa parasta Hollywood-draamaa: ”Se oli ensimmäinen rooli, joka sai minut kiinnostumaan näyttelemisestä,” summasi Turner, jolle elokuva merkitsi käännekohtaa kevyen koristeen ja vakavammin otettavan näyttelijättären välillä. Merkittävää taustatukea Turnerille antaa James Stewart viimeisessä roolissaan ennen toisen maailmansodan asepalvelusta, joka piti hänet valkokankailta poissa viiden vuoden ajan.

Garlandin osaksi jää ruumiillistaa lineaarisesti nousujohteista nuoren tähden uraa, ynnä pitää huoli valovoimasta lähes jokaisen musikaalinumeron keskiössä. Revyytyttö lasketaan 19-vuotiaan Garlandin ensimmäiseksi ”aikuispäärooliksi”, mutta tarinadynamiikka on yhä rakennettu isäsuhteen ympärille (isän roolissa Charles Winninger). Koelaulukohtaus on modeloitu Garlandin omien muistojen mukaan. 13-vuotiaan Judyn koe-esiintyminen MGM:llä vuonna 1935 meinasi mennä pieleen hänen vaudevillekonkari-isänsä sekaantumisen takia – vasta (myös Revyytyttöön lauluja säveltäneen) Roger Edensin väliintulo pelasti tilanteen. Garlandin isä kuoli muutama kuukausi koe-esiintymisen jälkeen, eikä hänen vanhanaikainen viihdekäsityksensä saanut toista tilaisuutta. Tosielämän tragedia oikaistaan valkokankaalla Revyytytön kalkkiviivoilla, jossa isä pääsee lopulta hurmaamaan yleisön flopiksi povatulla vintage-esityksellä ”Mr. Gallagher and Mr. Shean”. (Kyseessä on samannimisen, 1910–20-luvuilla suositun vaudeville-duo Gallagher & Sheanin tunnuskappale; kaksikosta Ed Gallagher oli kuollut vuonna 1929, mutta Al Shean – Marx-veljesten eno – esittää laulun Revyytytössä yhdessä Winningerin kanssa.)

Musikaalinumeroista vastasi entinen Warnerin ”miljoonan dollarin tanssiohjaaja” Busby Berkeley, joka on inspiroituneimmillaan ”Minnie from Trinidad” -numeron korsikoreografioiden ynnä tahallisista tahattomiin ulottuvien humorististen kosketusten parissa. Berkeley itse arvosti eniten työtään ”You Stepped Out of a Dream” -numeron parissa: ”Tämä oli tilaisuus esitellä kauniita tyttöjä uninäkyinä. Adrian ylitti itsensä puvustajana, ja Cedric Gibbons lavasteiden parissa – 20-metriä korkeat, kultaiset ja hopeiset spiraaliportaat, keskellä valtava kynttiläkoriste. Jokainen tyttö kohosi esiin sumupilviefektin sisältä hopeapaljetit välkkyen. Kaikella kunnioituksella mestaria kohtaan, mutta edes Ziegfeld ei olisi pystynyt luomaan lavalla sitä mitä me teimme kankaalla.” Valitettavasti Berkeley-koreografioiden sijasta Revyytyttö päättyy kimaraan MGM:n kuutta vuotta aikaisemman The Great Ziegfeld -spektaakkelin tähtihetkistä, ynnä lyhyeen (tosin uudelleenkuvattuun) toisintoon saman elokuvan massiivisesta ”Hääkakku”-tuotantonumerosta – sillä erotuksella, että kakun kirsikkana hehkuu Garland.

– Petteri Kalliomäki 22.6.2022