KUIN SURMAISI SATAKIELEN (1962)

To Kill a Mockingbird/Skuggorna över södern
Ohjaaja
Robert Mulligan
Henkilöt
Gregory Peck, Mary Badham
Maa
USA
Tekstitys
svensk text
Kesto
129 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
Harper Leen romaanista * ke 15.11. näytöksen alustaa informaatikko Niina Holm
Ikäraja

Harper Leen Pulitzer-palkittu esikoisromaani, Southern Gothic -genren merkkipaalu Kuin surmaisi satakielen sovitettiin elokuvaksi vain pari vuotta ilmestymisensä jälkeen. Gregory Peck nähdään ikonisessa roolisuorituksessa asianajaja Atticus Finchina, joka puolustaa syytöntä afroamerikkalaista miestä raiskausoikeudenkäynnissä.

***

Harper Leen romaani on ollut Yhdysvaltain äidinkielen opetuksen suosikkiteos ilmestymisestään saakka. Se kuuluu lukioiden kirjallisuustuntien kymmenen kärkeen. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1932 Alabamaan. Kirjan teemoista muistetaan parhaiten rotusyrjintä, mutta vielä tärkeämmäksi nousee lapsuuden maailma, tunteiden kasvatuksen teema, jossa päähenkilö, nuori tyttö, kasvaa tarkastelemaan asioita laajemmasta näköpiiristä, näkemään oman itsensä ulkopuolelle. Elokuva tekee oikeutta molemmille teemoille.

Poikatyttö Scout Finch on tarinan kertoja, ja koemme sen hänen näkökulmastaan sekä lapsena että muistelevana aikuisena. Yksinhuoltajaisä, leskeksi jäänyt Atticus, yrittää kasvattaa parhaan kykynsä mukaan tytärtään ja poikaansa, ja hän antaa heille ohjeen: voit ymmärtää ihmistä vain tarkastelemalla asioita hänen näkökulmastaan, asettumalla hänen nahkoihinsa. Atticus antaa 6-vuotiaalle Scoutille, 10-vuotiaalle Jemille ja heidän 7-vuotiaalle ystävälleen Dillille sympatian oppitunnin.

Robert Mulligan löysi Atticukseksi Gregory Peckin, joka koki kerrankin, ettei hänen tarvinnut teeskennellä vaan vain käydä omiin vaatteisiinsa. Hän ammensi sekä omasta lapsuudestaan että kokemuksestaan isänä. Robert Duvall sai elokuvadebyyttinsä Boo Radleyna. Erityistä huolta Mulligan osoitti lapsirooleissa, joihin hän sai Mary Badhamin, Phillip Alfordin ja John Megnan. Elokuva kuuluu kaikkien aikojen lapsikuvauksiin. Romaanissa useammat henkilöt rikastavat kasvatuksen teemaa ja kuvattua maailmaa. Elokuvassa keskeisemmäksi nousee huolettoman lapsuuden rikkova tragedia, jossa Atticus puolustaa raiskauksesta syytettyä mustaa Tom Robinsonia (Brock Peters). Vaikka Atticus todistaa Tomin viattomaksi valkoinen valamiehistö tuomitsee tämän. Julmaa kyllä näin käy myös siksi, että Tom on ollut luultavasti ainoa, joka on ollut kiltti sorretulle tytölle. Vuosisatainen vääryys ei ole Atticukselle syy olla toimimatta oikeuden puolesta. Atticus ja hänen lapsensakin joutuvat kiusan uhreiksi. Vankilassa ollessaan Tom joutuu lynkkaussakin uhkaamaksi, ja vain koska tilannetta ymmärtämätön Scout alkaa jutella sakkiin kuuluvan tuttavan kanssa tilanne raukeaa.

Sisarusten kaveri on kaupungissa kesäisin vieraileva Dill, jonka esikuva oli Truman Capote (1924–1984) lapsena. Pienellä, laihalla pojalla on poikkeuksellisen vilkas mielikuvitus ja uskomattomia tarinoita. ”Olen pieni mutta vanha”, hän sanoo. Ilman turvallista kotia kasvanut Dill on aina ollut yksinäinen, ja hän on vanhentunut ennenaikaisesti.

Harper Lee jättää meidät pohtimaan sitä, miten vääryys toteutuu, vaikka jokainen tietää mikä olisi ollut oikeus. Lapset olisivat menetelleet toisin, koska ennakkoluulo ei ole vielä vääristänyt heidän mieltään. Ennakkoluulon asemesta lapsilla on kuitenkin taikauskoja, joihin liittyy heidän mielikuvituksessaan myyttiseksi hirviöksi muuttunut Boo Radley. Totuus Boo Radleysta peilaa lapsen maailmassa sitä mitä synkkä raiskausoikeudenkäynti paljasti aikuisista. Kummassakin kertomuksessa on kyseessä viattomuuden loppu ja sympatian oppitunti.

– James Griffithin mukaan (Adaptations as Imitations, 1997) AA 1.6.2006