BEWARE OF A HOLY WHORE (1971)

Hotelli meren rannalla, elokuvantekijät odottavat. Taide-elokuvaa tehdään minibudjetilla ja ilman käsikirjoitusta. Kun ohjaaja (Castel) viimein saapuu, kuvauspaikka on jo ehtinyt ajautua kaaokseen. Kansainvälisesti tunnettu näyttelijä (Constantine) joutuu solvauksia syytävän ohjaajan silmätikuksi.

***

1970-luvun alussa Rainer Werner Fassbinder työskenteli elokuvien ohella – kiihkeään tapaansa kuten tiedämme – teatterin kanssa. Kun tekeillä oli Antiteater-ryhmän kanssa elokuva Warnung vor einer heiligen Nutte, Fassbinder ei ollut vielä löytänyt myöhempää suurta vaikuttajaansa Douglas Sirkiä. Inspiraatio tuli kokemuksista, jotka syntyivät vaikeuksien kautta voittoon saatetusta, lähes sadan vuoden takaiseen länteen sijoittuvasta Whity-spagettiwesternistä. Warnungissa esillä ovat luomisongelmat, ryhmätyön hankaluudet, radikaalin ilmaisun vaikeus ja vallankumouksen vaipuminen fraasikokoelmaksi.

Warnung vor einer heiligen Nutte on avoimesti itsereflektoiva ja itsekriittinen elokuva. Englanniksi elokuvan nimi on Beware of a Holy Whore, jossa ”huora” tarkoittaa yleisesti elokuvaa ja erityisesti elokuvantekemistä. Jos vertauskohtia haluaa vuosikymmenen eurooppalaisista elokuvista hakea, ne löytyvät Felliniltä (8 ½) ja Truffaut’lta (La nuit américaine) – unohtamatta tietenkään seuraavan vuosikymmenen Wenders-elokuvaa Der Stand der Dinge.

Elokuvan tarinassa tuotantoryhmä ja näyttelijät ovat kuvauspaikalla espanjalaisessa rantahotellissa odottamassa ensin ohjaaja Jeffin (Lou Castel) ja kansainvälisen tähden Eddie Constantinen saapumista ja lopulta filmimateriaalin ja tuotantorahojen saapumista Saksasta. Odottaminen on tietysti tylsää ja joutilas aika voidaan käyttää riitelyyn, selkäänpuukottamiseen ja valtapeleihin, seksijuonitteluista nyt puhumattakaan. Ohjaaja ei voi luottaa työryhmän tukeen – itseasiassa päinvastoin ­– ja hänellä on täysi työ erottaa orientaalisen despootin rooli, jota hän näyttelee, ja ohjaajan työ, jossa hänen pitäisi olla ammattilainen, joka toteuttaa päässään olevaa tarkkaa suunnitelmaa.

Elokuvan on väitetty olevan eräänlainen reproduktio Whity-elokuvan tuotannosta, mutta tämä filmin elämäkerrallinen ja anekdootteihin perustuva Wolfgang Limmerin tulkinta ei suinkaan ole ainoa mahdollinen: Fassbinder erittelee hyvinkin pätevästi johtamisen ja johdetuksi tulemisen dynamiikkaa, minkä lisäksi esillä ovat tunteiden huippuunsa lataamat intiimit tunteet esimerkiksi uhrin ja hyväksikäyttäjän välillä tilanteissa, joissa valta, seksuaalisuus ja luovuus ovat keskeisiä tekijöitä. Nykykatsojalle tämän kaiken voi ajatella olevan samalla myös johdatusta metoo-ilmiön eri muotoihin.

Fassbinder selviää tästä uransa laajennuksesta upeasti: sekä tarinankerronta että laajan henkilöryhmän asettelu valkokankaalle sujuu erinomaisesti.

– Eri Fassbinder-tutkimuksia hyödyntäen Jari Sedergren 2019.