Kun epäonnisesti vankilaan päätyneen entisen sotilaan Poen pitäisi päästä ehdonalaiseen, joukko pahamaineisimpia vankeja ja murhaajia kaappaa heitä kuljettavan lentokoneen. Konflikteja välttävän Poen on estettävä heidän suunnitelmansa. Kone on lastattu huikealla näyttelijäensemblellä, räjähdyksillä ja kuolemattomilla repliikeillä.

***

Entinen sotilas Cameron Poe (Nicolas Cage) vapautuu vankilasta ja kuljetetaan kotiin vanginkuljetuslentokoneella. Koneen kaappaavat vaaralliset rikolliset johtajanaan viiltävän älykäs Cyrus ’The Virus’ Grissom (John Malkovich). Poen tehtäväksi muodostuu yritys estää rikollisia toteuttamasta pakosuunnitelmaansa ja samalla suojella sivullisia. Jännitys kasvaa viranomaisten pyrkiessä pysäyttämään kaapatun koneen.

Edellisenä vuonna The Rockissa (1996) toimintasankarin saappaita kokeillut Nicolas Cage ylensi itsensä vuodessa Sean Conneryn nörttimäisestä kakkosmiehestä testosteronia tihkuvan machotoiminnan keulille. Con Air – lento vapauteen (1997) on persoonallisella ensemble-näyttelijäkaartilla ryyditetty action-pläjäys, joka on 1990-luvun loppupuolen kesäelokuvien parhaimmistoa. Ison budjetin toimintaelokuvaksi siinä riittää tarpeeksi rosoisuutta vannoutuneimmille toimintafaneille, mutta myös helposti lähestyttävää viihdyttävyyttä genreen tottumattomille katsojille.

Cage on itse muistellut kokemusta elokuvan kuvauksista lämmöllä. Omien sanojensa mukaan hänen tulkintansa Cameron Poesta on sankari, jonkalainen hän itse halusi Marvel-sarjakuvia kuluttaneena lapsena olla. Cagen Poe onkin näyttelijän mukaan versio hänestä itsestään, mikäli hän olisi etelävaltiosta kotoisin oleva kovanaama. Alabamalainen aksentti kuului myös eksentrisen esiintyjän valintoihin, ja puheenparren autenttisuus on herättänyt sittemmin elokuvan faneissa yhtä lailla huvitusta, epäuskoa kuin ylistystäkin.

Vuosi tuottajaparinsa Don Simpsonin kuoleman jälkeen Jerry Bruckheimer lähestyi projektia Cagen mukaan tavalla, joka osoitti tuottajan nerokkuuden. Con Air on idealtaan toimintaelokuvan peruspalikoista koottu studiotuote Die Hard (1988) -henkistä tarinaansa myöten, mutta persoonalliseksi sen tekee indie-elokuvissa marinoitunut näyttelijäkaarti. Lentokoneen hahmot ovat kirjaimellisesti konnagalleria, joiden paperinohuille gimmickeille mieleenpainuvat näyttelijät antavat kuitenkin lihasta luiden ympärille ja luonnetta ilmaisuun. Eläessään Simpson ei pitänyt projektista ja ehdotti sille karun realistista esitystapaa. Lopullisen tuotoksen sarjakuvamaiselle macholle ilmapiirille löytyi kuitenkin katetta myös kuvauksien tunnelmasta, jossa näyttelijät kisasivat mitä miehisimmissä lajeissa, kuten punnerruskilpailussa tai siinä, kuka sylkee pisimmälle.

Kuten aiemman ohjaajalöytönsä Michael Bayn (Bad Boys, The Rock) kohdalla, löysi Bruckheimer Con Airin puikkoihin musiikkivideoiden puolelta Simon Westin. Rick Astleyn klassikkovideo Never Gonna Give You Upin takaa ponnistaneesta Westistä ei sittemmin tullut Bayn kaltaista, mielipiteitä jakavaa kaupallista auteuria. Sen sijaan miehestä tuli studioiden takuuvarma nimi kantamaan toimintaprojektit kunnialla maaliin asti siinäkin tapauksessa, että projektin taustalla häämöttäisi suurempia egoja. Westin elokuviin Con Airin jälkeen on kuulunut muun muassa Lara Croft – Tomb Raider (2001), The Mechanic (2011) ja The Expendables 2 (2012).

Elokuvan loputtua voi kukin katsoja miettiä tahollaan, onko hitaasti ja jokaista sanaa painottaen lausuttu one-liner ”put the bunny back in the box” yksi toimintaelokuvahistorian absurdeimmista letkautuksista.

– Santeri Paju 30.7.2024. Lähteinä Nicolas Cagen haastattelu (GQ, 18.9.2018) ja IMDb