GINGER JA FRED (1986)

Marcello Mastroiannin ja Giulietta Masinan ensimmäistä kertaa yhteen tuonut katkeransuloinen komedia kertoo entisistä varieteetähdistä, jotka vuosikymmenten jälkeen palaavat yhteen esittääkseen kuuluisan Ginger Rogers & Fred Astaire -tanssinumeronsa televisioshow’ssa. Fellinin kritiikki kohdistuu 1980-luvun italialaiseen tv- ja showbisnes-kulttuuriin.

***

Ginger ja Fredin televisiosatiiri ei tule yllätyksenä. Haastatteluissaan Fellini on antanut mielellään sen kuvan, että hän on TV:n vihollinen n:o 1. Väittämänsä mukaan hän välittää TV:stä niin vähän, ettei hän edes osaa sulkea sitä, jos Giulietta on unohtanut sen auki. Fellinin kanta tulee ymmärrettäväksi, kun muistetaan ne äärimmäiset ilmenemismuodot, joita TV Italiassa on saanut: sitä hallitsevat kymmenet huippukaupalliset kanavat, jotka katsojaluvuista ja mainoksista kilpaillessaan ovat valinneet mahdollisimman helppohintaisen profiilin. Italialaisessa kodissa TV on jatkuvasti auki, ja päivittäiseksi katseluajaksi on arvioitu 5 ½ tuntia. TV-viihteen infernaalinen maailma on siten italialaisen nykytodellisuuden merkittävä ilmiö.

Fellini valitsee kohteekseen kaikkien aikojen TV-shown, suurisuuntaisen jouluohjelman, joka esitetään suorana lähetyksenä. Ohjelmaan on koottu kaikki, millä katsojaa suinkin voi viihdyttää: muskelimiehiä, vampyyrejä ja kääpiöitä; Proustia, Reagania, Kafkaa, Kojakia ja Garibaldia muistuttavat kaksoisolennot; hyväsydäminen transvestiitti, joka on omistautunut vankien auttamiseen; 80-vuotias amiraali, joka  kieltäytyy syömästä muuta kuin jugurttia; koira, joka on vikissyt siitä lähtien, kun paavi kuoli; plastiikkakirurgin potilas, jolla 20 leikkauksen jälkeen ei ole enää lainkaan kasvoja; lehmä, jolla on 18 utaretta; murtunut nainen, joka joutui elämään kuukauden ilman televisiota.

Nostalgianumerona mukaan on kutsuttu myös ”Ginger ja Fred”, kaksi vanhaa tanssijaa, jotka tulivat tunnetuiksi 1940-luvulla esittämällä Fred Astairen ja Ginger Rogersin laulu- ja tanssinumeroita. (Oikea Ginger Rogers ilmensi puutteellista huumorintajua paheksumalla julkisesti Fellinin elokuvaa.) Ensi kertaa yhdessä samassa elokuvassa nähdään Marcello Mastroianni ja Giulietta Masina, Fellinin rakkaimmat näyttelijät. Mastroianni on ollut Fellinin ”toinen minä”, Giulietta puolestaan Fellinin ainoa naispuolinen keskuspersoona; 20 vuoden tauon jälkeen hän esiintyy taas Fellini-elokuvassa. Vanhusten näkökulmasta TV-shown valmistelu joutuu räikeään valoon. Toisaalta Fellini kuvaa myös ”Gingerin ja Fredin” koomisina hahmoina, jotka yrittävät elvyttää vanhaa numeroaan aikakaudella, jolle se ei enää kuulu. Kaksoisnäkökulma tuo elokuvaan omituista viehätystä. Se on yhtäältä satiiri mediamaailmasta, toisaalta komedia vanhenemisesta.

Itse TV-shown kuvaaminen tuntuu huvittavan Felliniä, mutta tapa, jolla vitsikkäät esiintyjät typistetään hätäisiksi välähdyksiksi, jotka keskeytetään alinomaa mainospaloilla, järkyttää häntä. hän on itse ohjannut myös Gingerin ja Fredin unohtumattomat mainospalat, joissa nähdään mm. Dante markkinoimassa kelloja sekä kammottavia oliiviöljy-, spagetti- ja kinkkuaiheisia välähdyksiä. Fellini on suunnitellut myös elokuvassa vilahtelevat rockvideot ja hirvittävät mainosjulisteet. Television suhteen Ginger ja Fred ei ole pelkkää satiiria. Sirkus on aina ollut Fellinille maailman vertauskuva. Nykypäivän suuren sirkuksen hän löytää television maailmasta.

– Antti Alanen 1986, 1993 – Lisäys 2004: Fellini innostui ohjaamaan Gingerin ja Fredin ”valemainospaloja” siinä määrin, että ylijääneitä pätkiä on julkaistu koosteena La tivù di Fellini (2003).

Yhteistyössä: