INSOMNIA (1997)

Christopher Nolaniakin innoittanut tyylikäs trilleri osoittaa, että pohjoismainen elokuva on muutakin kuin Ingmar Bergmania. Etsivä (nuori Stellan Skarsgård) matkustaa pohjois-Norjaan tutkimaan murhaa, mutta yöttömän yön aurinko laukaisee unettomuuden. Sekavassa univajeessa hän tekee elämänsä virheen, ja syyllisyys syöksee hänet syvemmälle hulluuden kuiluun.

***

Pohjoisessa Norjassa, yöttömän yön alueella, on tapahtunut nuoren tytön murha. Tapaus on mutkikas, sillä jälkiä ei juuri ole jäänyt. Siksi tehtävään värvätään Oslosta sinne rantautunut ruotsalaispoliisi, joka on kokenut myös vastoinkäymisiä. Häntä nimittäin epäillään intiimistä kanssakäymisestä todistajan kanssa, mikä riittää pilaamaan poliisin maineen. Valmiiksi hämmentyneessä mielentilassa hän saapuu pohjoiseen, järjestää ansan murhaajalle, mutta tapahtumien tuoksinassa sumun keskellä ampuu kollegansa hengiltä.

Päähenkilö Jonas Engströmiä näyttelee Lontoossa koulutettu Stellan Skarsgård, joka oli aiemmin niittänyt mainetta kansainvälistä tunnustusta saaneissa elokuvissa Breaking the Waves ja Good Will Hunting. Engström on epävarma itsestään, fyysisesti yllättävän hauras poliisimieheksi, mutta kokeneisuus näkyy päättäväisyydessä, jolla hän väärenä tilanteen näyttämään siltä, että hänen kollegansa menehtyi murhaajan luotiin. Engströmin psykologia altistuu entistä voimakkaammin fyysiselle, kun keskiyön aurinko alkaa vaivata, niin kuin monelle etelän ihmiselle käy: uni ei tule, vaikka karun hotellihuoneen valoa pitämättömiä verhoja täydentäisi miten. Kaiken kukkuraksi Engström ihastuu murhatun naisen ystävään: toistuvatko jo ongelmaksi muodostuneet intiimin kanssakäymisen kuviot  uudemman kerran? Tämä kaikki herättää epäilyksiä älykkäässä poliisinaisessa, rikostutkijassa, joka ei saa kunnollisia vastauksia hyviin kysymyksiinsä. Jonas haluaisi piiloutua katseelta, aivan kuin hän haluaisi piiloutua yölliseltä auringolta, mutta se ei näissä olosuhteissa onnistu.

Amerikkalaisten uusintaversiossa viittä vuotta myöhemmin juonta hollywoodisointiin niin, että sikäläisessä versiossa trilleri näyttäytyy ykkösasiana. Alkuperäinen norjalaiselokuva on enemmän psykologinen tutkimus, sanottakoon sitä vaikka dostojevskilaiseksi tutkielmaksi rikoksen ja rangaistuksen tyyliin, mutta ei Hitchcockiakaan voi vertailukohdista jättää pois.  Kyse ei ole murhatrilleristä vaan siitä pystyykö Jonas pitämään itseään kunniallisena kaiken sen jälkeen mitä tapahtui? Elokuvalle harvinaisesti ohjaaja pyrkii esittämään katsojille, mitä päähenkilön mielessä tapahtuu. Tietysti ratkaistavana on kysymys myös murhaajasta ja tämän häikäilemättömästä, seksuaalisen frustraation täyttämästä mielestä sekä Jonaksen pakosta ratkaista tapaus. Ohjaajan kotikaupunkiin Tromssaan sijoittava elokuva esittää lausumansa sanomattomasta alueesta toiminnan ja ääneen lausutun ajattelun välillä. Tässä elokuvassa se on puettu viiltävän valon sävyttämiin harmaan ja ruskean spektreihin.

– Jari Sedergren 3.4.2012