Allegorisessa ja absurdissa lähtöasetelmassa kuusi nuorta tarjoilijaoppilasta viedään vuoristolinnaan työkokemusta varten. Yltäkylläisen illallisen emäntänä toimii haudanvakava aatelisnainen, joka saattaakin olla ihmisen sijasta aave. Nuoret huomaavat, että buñuelmaisessa tilaisuudessa on jotain mätää, eikä kyse ole pelkästään juhlapöydän groteskista kampelasta.

***

Hotelli- ja ravintolaopistosta parhaina valmistuneet kuusi oppilasta on palkattu tarjoilijoiksi komeille päivälliskutsuille, jotka salaperäinen vanha rouva järjestää keskiaikaisessa linnassaan. Vieraat ovat ilmeisesti jonkin suuryrityksen rikkaita ja nimekkäitä osakkeenomistajia, jotka ovat kokoontuneet kuulemaan yhtiön vuosikertomusta ja tilinpäätöstä. Juhlan aikana tarjoillaan toinen toistaan eksoottisempia ja omituisempia ruokalajeja, ja samalla vähitellen rapistuu vierasjoukon hienostuneisuuden kulissi. Tapahtumia tarkastellaan nuoren tarjoilijapojan, Libenzion, näkökulmasta.

Ermanno Olmi joutui sairauden takia pitämään neljän vuoden tauon elokuvanteossa Cammina cammina -teoksensa jälkeen. Vuonna 1987 valmistunut Kauan eläköön Signora! on läpikotaisin Olmin omaa käsialaa: hän vastasi ohjauksen ohella käsikirjoituksesta, kuvauksesta ja leikkauksesta. Tässä elokuvassa yhdistyvät Olmin mieltymys dokumentaarisuuteen, lombardialaisen gotiikan raskas ilmapiiri sekä komedialliset ainekset. Dialogin niukkuus antaa tilaa ja merkitystä näyttelijöiden kasvoille ja lumoaville visuaalisille interiööreille.

Kauan eläköön Signora! herättää katsojassa kiusauksen yrittää löytää elokuvasta jokin kaikenkattava allegorinen merkitys – – Olmi sirottelee sinne tänne viekoittelevia vihjeitä, vaikka samalla peittääkin leikkisästi jälkensä. Mahdollista on vaikkapa nähdä kirjavaa ja kansainvälistä vierasjoukkoa emännöivä Signora Italiana, hauraana ja horjuvana tekemässä viimeistä päättäväistä tarjoustaan status quon ylläpitämiseksi. Mutta Olmi on aina ollut enemmän tarkkailija kuin ideologi – – niinpä tuon tapaiset lähestymistavat eivät johda kovin pitkälle, korkeintaan tyhjään retoriikkaan. Loppujen lopuksi Kauan eläköön Signora! ei kaipaa kaan tulkintaa. Se on vastustamattoman hauska sillä hiljaisen monimielisellä tavalla, jonka Olmi otti omakseen jo varhaisissa elokuvissaan (Aika on pysähtynyt, Paikka nuorelle miehelle), ja se tarjoaa katsojalle uskomattoman rikkaan kirjon inhimillistä käyttäytymistä yhtä lailla tapakomedian, taidokkaiden työsuoritusten kuvauksen kuin härnäävän salaperäisyydenkin keinoilla.

– Lähteet: Variety, September 2, 1987. Films & Filming, July 1988. Monthly Film Bulletin, September 1988.