COMIZI D’AMORE (1964)

Persoonallisen dokumenttielokuvan teemana on italialaisten rakkauselämä. Neljän kuukauden ajan Pasolini oli haastattelumatkalla pitkin ja poikin Italiaa. Häntä kiinnostivat ennen kaikkea tavallisten ihmisten ajatukset, mutta mukana ovat myös Alberto Moravia ja Oriana Fallaci. Italialainen homofobia paljastui koko julmuudessaan.

***

Näytöksen lipunmyynti alkaa Kino Reginan ja DocPointin verkkokaupassa 3.1.2019, samaan aikaan DocPointin muun ohjelmiston lipunmyynnin kanssa.

***

Puolitoistatuntinen haastatteluelokuva käsittelee italialaisten suhdetta rakkauteen. Pasolini haastattelee mahdollisimman eri-ikäisiä ihmisiä mahdollisimman erilaisilta seuduilta – mukana on myös lukuisia intellektuelleja kuten Giuseppe Ungaretti, Oriana Fallaci ja Antonella Lualdi. Haastattelujen lomassa nähdään keskusteluja, joita Pasolini käy Alberto Moravian ja Cesare Musattin kanssa juuri nähdystä materiaalista. Tämä tarjoaa katsojalle tilaisuuden osallistua elokuvan valmistumisprosessiin ja Pasolinin oman mielipiteen muodostumisprosessiin. Elokuva päätyy ennalta-arvattavaan lopputulokseen: italialaisten seksuaaliset käyttäytymistavat poikkeavat toisistaan iän, sukupuolen, kasvatuksen, ympäristön ja uskonnon vaikutuksesta riippuen. Pasolini, Moravia ja Musatti päätyvät puolustamaan seksuaalisuuteen liittyvän salamyhkäisyyden karsimista.

Marc Gervais kirjoitti elokuvasta: ”Mielenkiintoisinta siinä on se, että se paljastaa voimakkaammin kuin mikään muu Pasolinin elokuva ohjaajan sympaattisen ja hellän suhtautumisen ihmisiin. Elokuvassa käy ilmi hänen ilmiselvästi lämminsydäminen luonteensa ja hänen oma vaatimattomuutensa (vain harvoin häntä kuvataan edestä, lähes aina hänet nähdään takaa). Hän näkee selvästi vaivaa, jotta haastateltavat tulisivat mahdollisimman edulliseen valoon. Kokonaisuutena katsoen Comizi d’amore ei ole mikään mestariteos. Ilmaisullisesti se ei poikkea tavanomaisesta. Mutta se kiteyttää ja selkeyttää Pasolinin tyyliä, intressejä ja sensibiliteettiä. Siinä esittäytyy kompleksinen Pasolini: hillitty mutta kaikkialla läsnäoleva; lämminsydäminen mutta armoton jos on kyse ennakkoluulojen paljastamisesta. Hän antautuu nöyrästi kuvatun ’todellisuuden’ armoille mutta jäsentää samalla täysin vapaasti aineiston tullakseen niihin tuloksiin, jotka hänellä on päässään” (Cinéma d’aujourd’hui -sarjan osa n:o 73, Pier Paolo Pasolini, 1973).

– Wolfram Schütten mukaan (Pier Paolo Pasolini, Reihe Hanser, Reihe Film 12, 1977) AA 1995