OPERA (1987)
Nuori varanäyttelijä Betty (Marsillach) kiinnitetään Parman oopperatalon Macbethin avainrooliin. Samalla hän saa vainoajakseen murhaajan, joka teippaamalla neuloja neitokaisen silmien alle pakottaa tämän todistamaan läheistensä teurastusta. Visuaalisesti huippuunsa asti hiottua kuvaa tukee oopperaa ja rock-musiikkia ennakkoluulottomasti yhdistelevä soundtrack.
***
Dario Argenton itse tuottama, ohjaama ja yhdessä Franco Ferrinin kanssa käsikirjoittama Opera saa innoituksensa elokuvan nimen mukaisesti oopperasta. Valmistumassa on Giuseppe Verdin klassikko-ooppera Macbeth, joka esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1847. Opera-elokuvan näyttämö ei sijaitse alkuperäisesityksen kaupungissa Firenzessä vaan Parman Teatro Regiossa.
Operan liikkeelle laskevat korpit ovat tietysti viite Edgar Allan Poen perintöön, joka on ollut keskeisenä sekä etsivätarinoissa että tärkeänä historian innoittajana koko italialaisessa giallo-tyylissä. Dario Argentolle historia on aina tärkeä lähde, tässä tapauksessa päähenkilön lapsuuden painajaisiin asti, eikä siitä jää paitsi myöskään elokuvan rakenne – ja jos viittauksia haluaa etsiä, mieleen tulee etsimättä elokuvahistorian merkkiteoksia, Hitchcockin Psyko (1960) ja Linnut (1963) sekä loppukohtauksen yhteyteen helposti bongattava Robert Wisen The Sound of Music (1965).
Operan tarinassa vanha legenda siitä, että Verdin Macbeth tuottaa epäonnea sen esittäjille, näyttää tulevan toteen jo harjoituksissa. Ohjaaja Marco, joka on siirtynyt kauhuelokuvasta näyttämön äärelle, joutuu pulaan ensi kohtauksessa, jonka lopputuloksena teatterista raivoissaan ulos kiitävä sopraano joutuu auto-onnettomuuteen. Hänet korvaa erittäin päteväksi osoittautuva nuori laulajatar. Kauhun elementit kasvavat siitä, että hänen perässään on naamioitunut maanikko, joka ei ehkä tapa häntä jatkuvasta pakonomaisesta seuraamisestaan huolimatta, mutta sen sijaan kaikki muut hänen ympäriltään…
Argenton visuaalinen tyyli on ennallaan, runsas ja vaikuttava savuineen ja peileineen, korkean taiteen ja populaarin silmänpalvonnan vaihtelevine painotuksineen. Subjektiivinen näkökulma saattelee kameraa usein.
Operan musiikki voi tuottaa yllätyksen, sillä se yhdistelee klassista oopperaan 1980-luvun metallimusiikkiin, jota elokuvaan on loihtinut kuuluisa brittirokkari Brian Eno.
– Jari Sedergren 2019