TOUKI BOUKI (1973)

Huom! Oodi menee perjantaina 8.10. poikkeuksellisesti jo klo 18 kiinni. Kino Reginan näytöksiin kulku tapahtuu täten vain pohjoispäädyn eli Töölönlahdenkadun ovista.

Pääkallomopedillaan kruisaileva karjapaimen Mory ja yliopisto-opiskelija Anta ovat pettyneitä Dakarin elämänmenoon. Yhdessä he haaveilevat ulospääsystä ja lähdöstä Eurooppaan. Houreinen ja unenomainen kerronta lainailee Ranskan uudelta aallolta. Martin Scorsese on sanonut, että Mambétyn Touki Bouki ”räjähtää yksi kuva kerrallaan.”

***

Restored in 2008 by The World Cinema Foundation at Cineteca di Bologna/L’Immagine Ritrovata in association with the family of Djibril Diop Mambéty. Restoration funding provided by Armani, Cartier, Qatar Airways and Qatar Museum Authority.

***

Djibril Diop Mambétyn ohjaama, käsikirjoittama ja tuottamaTouki Bouki (1973) teki historiaa olemalla Afrikan ensimmäinen avantgarde-elokuva. Kerronnassa käytetään keinoja, jotka vieraannuttavat katsojaa perinteisen lineaarisen tarinan muodostamisesta. Näitä ovat esimerkiksi toistuvat kohtaukset, still-kuvaa muistuttavat kohtaukset, unijaksot sekä vastakkainasettelut eri tilojen ja äänien välillä. Toisaalta monet afrikkalaisesta elokuvasta tutut teemat kuten suullisen tarinoinnin traditio ja ristiriita perinteiden ja modernin välillä näkyvät myös Touki Boukissa.

Elokuvan nimi tarkoittaa ’hyeenojen matkaa’ ja juontaa juurensa länsiafrikkalaisiin kansantaruihin hyeenan ja jäniksen seikkailuista. Tarina keskittyy kahden nuoren, Moryn ja Antan elämään Senegalin pääkaupungin Dakarin slummin (médina) ja keskustan (plateau) välillä. Josephine Baker soundtrackinaan he unelmoivat elämästä Pariisin bulevardeilla. Mutta unelma ei ole ilmainen, eikä köyhillä nuorilla ole rahaa. Kyseenalaiset keinot näyttävät helpolta tavalta päästä lähemmäs haaveiden kaupunkia.

Elokuvassa nuorten rikokset näytetään parodisessa valossa, rinnastaen ne ironisesti tosielämän huijauksiin, joita senegalilaiset tekevät päästäkseen Ranskaan. Elokuva on myös afrikkalainen vastine Dennis Hopperin Easy Riderille (1969) ja Jean-Luc Godardin Viimeiselle hengenvedolle (1959).

Médinan väki syyttää Morya ja Anitaa häpeällisestä eurooppalaistumisesta, kun taas kaupunkilaisten mielestä he ovat kommunisteja ja hippejä. Touki Boukissa pyritään kuitenkin hämärtämään rajaa médinan ja plateaun välillä. Perinteinen ja nykyaikainen ajattelutapa sekoittuvat tavassa, jolla Mory kohtelee moottoripyöräänsä: modernista menopelistä tulee lähes hengellinen, pyhä objekti. Se korvaa lehmät, joilla Mory aiemmin ratsasti ja jotka ovat nopeasti katoamassa uudenaikaisten kulutustottumusten myötä.

Mambétylla (1945–1998) ei ollut muodollista elokuva-alan koulutusta. Hän aloitti teatterin parissa, mutta sai potkut avantgardistisesta teatteriryhmästä. Tämän jälkeen hän ohjasi ensimmäisen lyhytelokuvansa Badou Boyn (1970), joka käsitteli nuoren kapinallisen elämää. Lyhytelokuvaa seuranneesta Touki Boukista tuli heti klassikko. Seuraavan pitkän elokuvansa, Touki Boukin epävirallisen jatko-osan Hyenasin, Mambéty teki vasta vuonna 1992, 20 vuotta myöhemmin.

– Maija Iltanen 25.10.2011 – Lähteet: Diawara, Manthia: Black Film Review; 1992, Vol. 6 Issue 3; Mark Cousins: Sight & Sound, Feb2007, Vol. 17 Issue 2; IMDb