PERFECT BLUE (1997)

Jo esikoiselokuvassaan Satoshi Kon hämmentää unen ja todellisuuden rajoja, sekä kritisoi tapaa jolla miehet katsovat ja kuluttavat naisen ruumista. Suosittu poptähti taistelee tätä eksploitatiivista katsetta vastaan, ja saa peräänsä uhkaavan nettistalkkerin. Psykologisen trillerin keskiössä ovat kysymykset identiteetistä, kuuluisuudesta ja nimettömyyteen perustuvan verkon vaarallisuudesta.

***

J-pop-ryhmä CHAM on suosionsa huipulla ja miespuolisia faneja riittää yhtyeen konserteissa. Juuri silloin yksi yhtyeen jäsenistä, Mima Kirigoe, päättää jättää ryhmän lanseeratakseen uran näyttelijänä. Karistaakseen palvotun teini-idolin kuvan Mima ottaa roolin rikosdraamassa. Valinta tuottaa hänelle psyykkistä taakkaa ja lisätöitä hänen managerilleen. Suureksi riesaksi osoittautuu fanaattinen fani, joka ei voi hyväksyä Miman imagon muutosta viattomasta teini-idolista aikuiseksi luonnenäyttelijäksi. Tuntematon fani alkaa stalkata Mimaa, ja joku luo nettiin webbisivuston, joka näyttää kopioivan Miman elämää yksityiskohtaisesti. Sillä välin CHAM pärjää aivan hyvin ilman Mimaakin.

Psykologisen trilleriromaanin pohjalta tehdystä Perfect Bluesta piti alunperin tulla live action, näyttelijöin toteutettu elokuva. Suunnitelma muuttui, kun vuoden 1995 Koben maanjäristys tuhosi elokuvan tuotantostudion. Sen jälkeen johtoon astui Satoshi Kon, ja projekti muutettiin anime-elokuvaksi.

Perfect Bluen tarina tuo esille tähtikulttiin ja julkisuuteen liittyvän voyerismin, oman identiteetin hajoamisen tähti-identiteettiin, ja oman persoonallisuuden performatiivisuuden, sen ainaisen yleisön edessä olemisen ja eri roolien esittämisen. Tähän sekoittuu sekä päähenkilö Miman elämää kopioivaan webbisivuun, että Miman näyttelemään rooliin rikosdraamassa, jossa hän toistaa repliikin “Kuka sinä olet?”. Tämä on Perfect Bluen teemallinen peruskysymys.

Satoshi Kon lanseerasi uransa tällä ensimmäisellä pitkällä animaatioelokuvallaan. Konin briljantti ura päättyi lyhyeen: hän menehtyi syöpään 2010, vain 46-vuotiaana. Useissa töissään, kuten Millennium Actress (2001), Tokyo Godfathers (2003) ja Paprika (2006) sekä TV-animesarjassa Paranoia Agent (2004) näkyy samankaltaisia teemoja, kuten todellisuuden ja unenomaisuuden sekoittuminen sekä media- ja kyperkulttuurin vaikutus. Usein niiden lajityyppiä on vaikea määritellä ja Perfect Blue on osin fantasiaa, sci-fiä, romanttinen trilleri, psykologinen draama ja niin edespäin. Konin animaatioiden pääosassa ovat usein mielenkiintoiset, rikkonaiset naishahmot. Konin animointikerrontatyyli on kokeellisempi kuin vaikkapa narratiivisesti klassisemmilla Ghibli-ohjaajilla ja Kon käyttää päällekkäin liukuvia kohtauksia, äkillisiä aika- ja paikkahyppäyksiä leikkauksissa ja voimakasta kuvakulmien vaihtelua. Hänen elokuviensa piirrostyyli on viivaltaan ja väreiltään voimakasta ja usein tummiin yömaisemiin sijoittuvaa. Nämä korostavat päähenkilöiden mielentilaa, sen psykologista horjumista, psyyken rikkoutumista.

– Eija Niskanen