MATER DOLOROSA (1917)

Ranskalaisen mykkäkauden mestari Abel Gance teki äidin kärsimyksistä kertovan intiimin draaman ennen siirtymistään järkälemäisten suurelokuvien pariin. Arvostettu lääkäri saa tietää vaimollaan olevan lapsen toisen miehen kanssa ja hän uhkaa viedä lapsen pois. Colette ylisti runollisesti sekä elokuvan lavastusta että hienovaraista näyttelijätyötä.

***

Isä, epäilyksen kohteena oleva äiti ja lapsi. Abel Gance oli ohjaaja, jolla oli hyppysissään paitsi ohjaustaito, myös taito tulkita. Vaikka pääosan esittäjä Gémier ei ole fotogeneettinen kapeine suineen ja silmineen, Gance tuo sekä petokseen että tuhoon kykenevällä valoilla esiin poikkeuksellisen kauneuden. Häntä auttoi asiassa ”näkymätön käsi”…

Kokonaisuudesta syntyy intiimi draama, joka täydentyy äidin kyyneliin. Colette piti vuoden 1917 arvostelussaan myös oikea-aikaisesta symboliikasta, verhoista, tyhjästä tuolista puutarhassa ja tyhjentyneelle pöydälle hylätystä ruususta.

”Olethan samaa mieltä kanssani, kun nautin niin suunnattomasti siitä, että toiminta syntyy valojen keskelle poikkeuksellisen rikkaasti, kultaisesta valkoisesta ja lihavista ja syvistä mustista. Muistissani ovat myös tietyt tummat lähikuvat, joissa rouva Emmy Lynn puhuu ja anelee pään taipuessa kuin leikattu kukka.”

Kuvaaja Léonce-Henri Burel on aikansa ylistetyimpiä ja kuuluu kaikkien arvioiden mukaan Ranskan ja koko Euroopan suurimpien kuvaajien joukkoon. Hän toimi kuvaajana monissa Abel Gancen ja Robert Bressonin elokuvissa. Mater Dolorosan voi sanoa olevan ensimmäinen näistä ikimuistoisista elokuvista, joihin kuuluvat myös J’accuse! (1918), Napoléon (1926) ja esimerkiksi Pickpocket (1959) ja Procès de Jeanne D’Arc (1962).

– Colette, ”Le Film”, 4 June 1917, tr. en. in Paola Palma, The screen wanderer. Colette and the cinema, Esedra Editrice, Padua 2015. Il Cinema Ritrovaton (2017) esittelystä ja muista lähteistä muokannut Jari Sedergren 2019