SEGUNDO DE CHOMÓN: EL CINE DE LA FANTASIA
Espanjalaisen elokuvan Georges Mélièsin, Segundo de Chomónin, fantastisten trikkielokuvien lumous kantaa vuosisatojen yli. Ympäri Etelä-Eurooppaa työskennellyt De Chomón kokeili elokuvissaan varhaisia väritys- ja animaatiotekniikoita. Hauskat ja leikkisät elokuvat ihastuttavat edelleen taikuudellaan ja tieteisseikkailuillaan.
Esityksessä ovat elokuvat:
Los héroes del sitio de Zaragoza (Espanja 1903) 4’
L’hereu de Ca’n Pruna (Espanja 1904) 8’
Ah ! La Barbe (Ranska 1905) 2’
Le Roi des dollars (Ranska 1904) 2’
Les cent trucs (Ranska 1906) 3’
La Courant électrique (Ranska 1906) 2’
L’Antre de la sorcière (Ranska 1906) 6’
Le Spectre rouge (Ranska 1907) 9’
Ki Ri Ki, acrobates Japonais (Ranska 1907) 3’
L’insaisissable pickpocket (Ranska 1908) 4’
El Electric Hôtel (ES/FR 1908) 7’
La Légende du fantôme (Ranska 1908) 14’
Le Théâtre électrique de Bob (Ranska 1909) 6’
Le Petit Poucet (Ranska 1909) 11’
Voyage sur Jupiter (Ranska 1909) 9’
Superstition andalouse (Ranska 1912) 11’
***
Varhaisen elokuvan uranuurtaja Segundo de Chomón (1871-1929) tunnetaan kansainvälisesti lisänimellä ”Espanjan Georges Méliès”. Erikoistehoste- ja trikkikuvausmestarina tunnetun espanjalaisen tuottelias ura käsittää satoja elokuvia kolmella eri vuosikymmenellä. Laaja-alainen elokuva-alan taituri työskenteli monipuolisesti mm. ohjaajana, tuottajana, kuvaajana ja levittäjänä.
Pioneeristatuksestaan huolimatta de Chomónin saavutukset ja merkitys elokuvataiteen kehityksessä ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Elokuvahistoriikeissa de Chomón on usein sivuutettu ja jäänyt epäoikeudenmukaisesti muiden aikalaistensa varjoon. De Chomónia on usein kritisoitu epäsuotuisasti ”Méliès-imitaattoriksi”, ja ohjaajien elinaikana kaksikon välillä oli pienimuotoinen kilpailuasetelma. Vasta viime vuosina de Chomónin osalta jonkinlaista kunnianpalautusta on ollut havaittavissa.
Aragonialaiskaupunki Teruelista lähtöisin ollut de Chomón asettui 1900-luvun alussa Barcelonaan, jossa hän ryhtyi kokeilemaan elokuvantekoa ja erikoistehosteiden suunnittelua. De Chomón tuotti ja ohjasi elokuvia itsenäisesti, ja niiden levityksestä vastasi Pathé-yhtiö, joka oli tuohon aikaan yksi suurimmista elokuva-alan toimijoista. Elokuvista tuli suosittuja ja pian de Chomón muutti Pariisiin, jossa hän jatkoi työskentelyä elokuvan parissa, suunnitellen erikoistehosteita muiden tuotantoihin ja samalla ohjaten omia elokuviaan.
De Chomónin tärkeimpänä yhteistyökumppanina voidaan pitää ranskalaista näyttelijävaimoa Julienne Mathieuta, joka paitsi esiintyi monissa miehensä elokuvista, myös osallistui käsikirjoitusten tekoon sekä erikoistehosteiden suunnitteluun. Mathieu nähdään mm. elokuvassa Hôtel électrique (1908), joka muistetaan yhtenä elokuvahistorian varhaisimmista stop-motion -animaatiotekniikan hyödyntäjistä. De Chomónin muihin innovaatioihin lukeutuvat mm. aikaansa edellä olevat kamera-ajot (ns. ”dolly-otos”) sekä monipuoliset animaatio- ja käsinväritystekniikat. Myöhemmällä urallaan ohjaaja vastasi myös erikoistehosteista kahdessa mykkäajan suurproduktiossa: Giovanni Pastronen Cabiriassa (1917) ja Abel Gancen Napoleonissa (1927).
– Pekka Pihkoluoma 3.11.2020