MARTHA (1974)

Rainer Werner Fassbinderin Länsi-Saksan televisiolle ohjaama elokuva kertoo päähenkilönsä Marthan matkan väkialtaisesta lapsuudenkodista väkivaltaiseen avioliittoon. Tarinaa on luettu sadomasokismin ja mielen murtumisen kuvauksina. Antautuuko Martha vapaaehtoisesti terrorille vai onko hänet suljettu henkisellä väkivallalla näkymättömään vankilaan, josta pakeneminen on liki mahdotonta?

Ennen elokuvaa kuullaan Sini Monosen asiantuntijaluento otsikolla ”Pakkomielteitä ja hulluksi tulemisen tunnetta: vainoamisväkivallan kokemus elokuvamusiikissa”. Luento on ilmainen ja kaikille avoin.

***

Rainer Maria Fassbinderin 1970-luku oli kiivasta työtahtia, jossa hän ehti työstää useita elokuvia vuodessa elokuvateattereihin ja televisioon, mutta myös ohjauksia teatterinäyttämölle. Vuoden 1974 tuotantoja on televisioelokuva Martha, jonka aihepiiri on Fassbinderin tuolle ajalle tutulla tavalla naiskuva ja sen muutos, tyylilajina melodraama ja yleensä hieman vinksahtaneesti luonnistuva perheromantiikka.

Samaan tematiikkaan pureutuvat myös Fassbinderin monet muut filmit kuten Petra von Kantin katkerat kyyneleet, Maria Braunin avioliitto ja Neljän vuodenajan kauppias. Melodraama oli tullut vahvaksi vaikuttajaksi, mikä näkyy itse elokuvassa mm. siten, että kadunnimistöön kuuluu ohjaajan tunnustaman esikuvan mukaan nimetty ”Detlef Sierckinkatu” – tämähän on Douglas Sirkin alkuperäinen nimi.

Kolmikymppinen kirjastonhoitaja Martha tutustuu lomamatkalla Roomassa sillanrakentajainsinööri Helmutiin sen jälkeen kun hänen autoritäärinen, Marthaa monin tavoin painanut isäukkonsa kuolee äkillisesti sydänkohtaukseen Espanjalaisilla portailla. Marthalle se on katastrofi, joka johtaa pikaiseen, ikään kuin pakon sanelemaan avioliittoon, jonka perusta on poikkeuksellinen: Martha osoittautuu vaikenevaksi masokistiksi ja mies ilkeäksi sadistiksi.

Helmut alkaa kasvattaa vaimostaan haluamaansa ja Martha omistautuu miehelleen pienimpiä yksityiskohtia myöten, vaikka siitä olisi haittaa hänelle itselleen. Symboliikka on selkeää: kyse on porvarillisesta avioliittohelvetistä.

Fassbinder kuvaa tukahdettujen tunteiden naisen ratkaisut yksinäisyydestä vihaan taidolla, apunaan Michael Ballhausin, luottokuvaajan, tunnettu osaaminen. Väreissä hehkuva melodraama ja perheympäristön oletettu romantiikka avaavat kaikki haavat.

– Jari Sedergren 2019