THOMAS PETKUTTAJA (1964)

Thomas l'imposteur
Ohjaaja
Georges Franju
Henkilöt
Emmanuelle Riva, Fabrice Rouleau, Jean Servais
Maa
Ranska
Kesto
94 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
Jean Cocteaun romaanista
Ikäraja

Franju palasi sodanvastaisen elokuvan pariin Cocteau-sovituksessaan Thomas petkuttaja. Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvassa draamassa leskiprinsessa ryhtyy vapaaehtoiseksi pelastamaan haavoittuneita sotilaita rintamalta. Avukseen hän saa karismaattisen univormupukuisen 16-vuotiaan nuorukaisen, joka väittää olevansa kuuluisan kenraalin veljenpoika.

***

Jean Cocteau antoi Franjulle romaaninsa ”Thomas l’imposteur” oikeudet vuonna 1952 todeten että jos jonkun on petettävä hänet, niin mieluiten juuri Franjun. Romaani ilmestyi vuonna 1923 ja epäilemättä sen pohjana ovat Cocteaun omat kokemukset ensimmäisessä maailmansodassa sotilasambulanssi- ja merijalkaväen erikoisjoukoissa. Pariisin yläluokan valmistautuessa pakenemaan saksalaisten tieltä ranskalais-puolalainen leski, ruhtinatar de Bormes, organisoi ambulanssipalvelun sotaponnistusten tueksi. Varsinaiset ammattilaiset, joiden töitä hän häiritsee, ovat harmissaan, mutta kaikesta huolimatta hän pääsee etulinjoille erityisen charmikkaan nuorukaisen ansiosta, jolla on luutnantin univormu ja sama sukunimi kuin suositulla kenraalilla. Mutta tämä mies, Thomas, on huijari ja sota, jonka sekasorto on tehnyt hänen huijauksensa mahdolliseksi, tavoittaa omine lakeineen hänetkin. Kun hänet ammutaan ei-kenenkään-maalla, hänellä on juuri aikaa miettiä: ”Eilen teeskentelin kuollutta, olen hukassa.” Ja Coctau päättää elegantisti: ”Mutta hänessä fiktio ja todellisuus olivat jo yhtä, Guillaume Thomas oli kuollut.”

Aivan kuten Cocteau omassa elokuvassaan Orfeus loi omilla ehdoillaan, omine mytologisine sankareineen uudelleen miehityksen painajaismaisen ilmapiirin, niin myös Thomas l’imposteur tuo katkeran painostavalla tavalla mieleen sodan kauhut. Niin kuin Orfeusta houkuttelee runous joka tulee hänen luokseen kuoleman maasta, niin Thomasia houkuttelee se suuri epätodellisuus mitä sota merkitsee. Franjun sanoin ”Thomas ei ole Thomas; hän on haamu. Elokuvan todellinen miespuolinen tähti on sota. Sadoul on oikeassa sanoessaan, että elokuvan nimen tulisi olla ’Suuri huijaus’.”

Jatkuvasti Cocteau vertailee sodan teatteria ja teatteria harhakuvia tuottavassa mielessä. Aution näköiset hiekkadyynit ovat täynnä juoksuhautoja eivätkä niin ollen ole muuta ”kuin trikkejä, lavastusta, petosta, ansoja, temppuja”. Lähestyessään ensimmäistä kertaa rintamaa ruhtinatar näkee sotilaiden siistiytyvän ja pukeutuvan kentällä, ja ajattelee: ”Ah, näyttelijät valmistautuvat”. Kun Thomas on esittänyt roolinsa loppuun, hänet haudataan hautausmaalle valtavan hiekkapenkereen ollessa laivan muotoinen – toinen lavastus, toinen valhe. Nämä totuuden, petoksen ja itsepetoksen teemat toistuvat kaikilla tasoilla.

– Raymond Durgnat’n teoksesta ”Franju” (Movie Paperbacks, 1967)