Atro Lahtelan lupaava esikoispitkä seuraa kotikylästään pois muuttanutta kuvanveistäjä Kiiaa ja tämän siskoa heidän isänsä itsemurhan jälkeen. Kun muistot ja painajaiset kotikylästä vaivaavat Kiiaa, hän päättää matkustaa takaisin kotiseudulleen tutkimaan isänsä ja kylän menneisyyttä. Alkukuvana nähdään Lahtelan kauhukomediaelementtejä sisältävä lyhytelokuva Vastanaineet.

***

Silmä silmästä on suomalaisen kauhuelokuvan poikkeuksellinen ja monin tavoin aliarvostettu tapaus. Elokuvan alkuperäinen levitys jäi hyvin marginaaliseksi: sen ensiesitys nähtiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla, minkä jälkeen se esitettiin ainoastaan yhdessä elokuvateatterissa, helsinkiläisessä Kino Engelissä. Katsojamäärä jäi vaivaisiin 31:een. Sittemmin Yleisradio esitti sitä muutaman vuoden välein televisiosta 2000-luvun alkuvuosina.

Elokuvan niukka vastaanotto on jyrkässä ristiriidassa sen taiteelliseen potentiaaliin. Teosta voi perustellusti pitää yhtenä merkittävimmistä kotimaisista yrityksistä asettua osaksi kansainvälistä kauhuelokuvan traditiota. Tarina seuraa kuvanveistäjää Kiia Saarta (Meri Nenonen), joka pettyneenä Helsingin taidepiirien pinnallisuuteen vetäytyy kotikyläänsä toteuttamaan kirkolle tilaustyötä. Paluu tuo mukanaan menneisyyden varjoja – isän itsemurhan kylässä – ja johdattaa hänet kohtaamaan uskonnollisen kultin, jonka toiminta kietoutuu myös Kiian henkilökohtaiseen historiaan.

Tyylillisesti ja rakenteellisesti Silmä silmästä ammentaa laajasti kansainvälisestä kauhuperinteestä. Sen kuvastossa on tunnistettavissa viittauksia italialaiseen maalaisgialloon, folk horroriin sekä manauselokuviin. Visuaalisella tasolla Silmä silmästä resonoi erityisesti 1970–1980-lukujen eteläeurooppalaisen kauhun kanssa: loppukuva rakentaa rinnastuksen Lucio Fulcin The Beyond (1981) -elokuvaan, ja viimeisen näytöksen käynnistävä kohtaus tuo mieleen Amando de Ossorion elokuvan Tombs of the Blind Dead (1972).

Silmä silmästä jäi ohjaaja-käsikirjoittaja Atro Lahtelan toistaiseksi ainoaksi kauhuelokuvaksi. Sittemmin hän on erikoistunut poliittishistoriallisiin minisarjoihin, kuten Presidentit (2005–2006), Piru ja Peijooni (2008) sekä Seitsemäntoista (2017) sekä Radioteatterin kuunnelmien profiloituneeksi ohjaajaksi.

– Santeri Paju 22.9.2025