Yksi Zoltán Fábrin kantavia tyylikeinoja on esittää menneisyyden, historian ja nykyisyyden yhtaikaiset kerrostumat. Eichmannin oikeudenkäynnin aikaan sijoittuvassa elokuvassa Kerekesin ystävät uskottelevat käytännön pilana tämän olevan etsintäkuulutettu luovutettuaan juutalaisia natseille. Monimutkaiseen juoneen liittyy myös tekaistu oikeudenkäynti, jolla on kuitenkin karmaisevat seuraukset.

***

Utószezon esitettiin 1967 Venetsian elokuvajuhlien kilpasarjassa, jossa se palkittiin neljällä palkinnolla pienemmissä kategorioissa ja elokuvan esitys aiheutti myös jonkinlaista kohua festivaaleilla. Zoltán Fábri, unkarilaisen elokuvan ja sen uuden aallon tärkeimpiä ohjaajanimiä, jatkoi tällä elokuvallaan maansa lähihistorian moraalista tutkimusta etenkin natsivuosien näkökulmasta, kuten aiemmissa elokuvissaan Kaksi puoliaikaa helvetissä (1961) ja 20 tuntia (1965).

Tällä kertaa Fábrin elokuvan sävy ei ole pelkästään dramaattinen ja Péter Szászin käsikirjoitus on epäuskollinen György Rónayn lähderomaanille. Elokuva käynnistyy kreisikomedian tunnelmissa kehittyen groteskiksi, lopulta kulminoituen häiritsevän kafkamaiseen draamaan, joka tutkailee holokaustin ja syyllisyyden teemoja. Elokuvan läpi vaihdellaan kuitenkin näiden kahden sävyn välillä taitavasti, vakavammat jaksot saattavat muuttua yhtäkkiä surrealistisen humoristisiksi.

Elokuva seuraa joutilaita eläkeläisiä pienessä unkarilaiskylässä, jotka päättävät tehdä kepposen toverilleen; he uskottelevat tälle, että hänet on kutsuttu poliisikuulusteluihin. Heidän tekonsa laukaisee odottamatta päähenkilölle henkisen kriisin, jonka myötä epäonninen uhri joutuu käsittelemään paitsi oman menneisyytensä, että koko unkarilaisen kansakunnan historian peiteltyjä salaisuuksia. Ajojahtien ja seikkailujen myötä tapaus ratkaistaan miehen ystävien toimeenpanemassa kotikutoisessa ja surrealistisessa oikeudenkäynnissä.

Fábri yhdistelee vapaasti modernistisia keinoja Fellini-viittauksiin, ammentaen leikkisästi myös Jacques Tatin tuotannosta sekä italialaisesta neorealismista. Päähenkilö Kerekes (roolissa nähdään tunnettu näyttelijä Antal Páger, joka oli myös ohjaajan vakituisia yhteistyökumppaneita) tuo De Sican Umberto D.:n olemuksellaan unkarilaiseen kontekstiin. De Sican protagonistista poiketen miestä ei vaivaa kuitenkaan köyhyys vaan omantunnontuskat, jotka hän on sulkenut mielestään jo vuosikausia sitten ja jotka hän joutuu kohtaamaan yllättäen uudelleen. Kaiken tämän keskellä viittauksia satelee myös mm. Augustinukseen, Friedrich Dürrenmattiin sekä Hiroshima mon amouriin.

– Federico Gironin (Il Cinema Ritrovato -esittely 2020) mukaan