PYÖVELI (1963)

El verdugo/Bödeln
Ohjaaja
Luis García Berlanga
Henkilöt
Nino Manfredi, Emma Penella, José Isbert
Maa
Espanja/Italia
Tekstitys
English subtitles
Ikäraja
S
Kesto
87 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm

Berlangan musta komedia kertoo laitosteloittamisen ”inhimillisyydestä”. Nino Manfredin näyttelemä ruumisautonkuljettaja Jose Luis rakastuu teloittajan tyttäreen. Teloittaja-isä haluaa vaihtaa ammattia, mutta pelkää menettävänsä valtion rahoittaman asuntonsa. Auttaakseen isää pitämään asuntonsa Jose Luis suostuu jatkamaan teloittajan ammattia. Päätös kuitenkin kalvaa nuorta miestä.

***

Bunuelin ja Sauran lailla Berlangan maailman vastavoimia ovat unen, mielikuvituksen mahdin sekä toisaalta turhautumien ja pakkomielteiden vastakkainasettelut. Berlangan hienoimmat teokset kuten Placido ja Pyöveli sijoittuvat samaan kiehtovaan maailmaan, ”torjuttujen kiusauksien jäämistöä” heijastavaan kenttään kuin Kulta-aika ja Viridiana.

Pyövelin nimihenkilö on nuori mies. joka saa ammatin, yhteiskunnalleen ominaisen; herkkänä sieluna hän toivoo sydämestään ettei joutuisi sitä käytännössä kokeilemaan. Tässä ovat jo ruhtinaallisen hauskan elokuvan ainekset, ja samalla hyvin vakavan: menneisyys peilautuu hyvin kokonaisena ja hyvin painajaismaisena siinä oikullisessa, fantastisessa prismassa jota ihmisen tajunta on.

Jose Luis on vaatimaton hautaustoimistovirkailija, joka eräällä työmatkallaan tutustuu vanhaan pyöveliin ja on pian suhteissa myös tämän tyttären kanssa sillä seurauksella että näkee velvollisuudekseen mennä tämän kanssa naimisiin. Paremman elintason ja virkamiehille varatun suuremman asunnon toivossa Jose Luis appiukkonsa yllytyksestä suostuu valitsemaan pyövelin uran vastoin tahtoaan. Kasvavalla kauhulla hän seuraa sanomalehtiä toivoen ettei kukaan varomaton rikollinen joutuisi kiinni ja hänen käsiinsä. Tosipaikan tullen hän on surkeammassa tilassa kuin uhrinsa.

Lähtökohtana on tosipohjainen anekdootti, josta Berlanga kehittää ”kriittisen komedian” ja mustan huumorin mestariteoksen. Saavutus sinänsä on se että elokuva pystyy asettamaan kyseenalaiseksi kuolemanrangaistuksen tuolloisessa Espanjassa, mutta Berlangan varsinainen tähtäin on ”jokapäiväisen elämän rangaistuksessa”: niissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa joiden vallitessa ihminen voi joutua tilanteeseen että hänestä tulee laillinen tappaja. Yhteiskunnalliset kommenttinsa Berlanga osaa kytkeä vaivihkaa ja osuvasti: häissä langot kieltäytyvät todistamasta avioliittopaperia siitä pelosta että häpeä lankeaisi heidän lastensa päälle; ostoskierroksella morsian hyväksyy kiitollisena isänsä arvion aviomiehen niskan mitoista, jotka vuosien kokemus on opettanut häntä kertomaan yhdellä silmäyksellä.

Ulkomailla Pyöveli teki Berlangasta arvostetun ohjaajanimen, mutta Espanjassa elokuva aiheutti hänelle uusia vaikeuksia: se pääsi levitykseen vasta vuoden viivytyksen jälkeen, ja silloinkin sensuurin silpomana, pikkuteattereihin lyhyeksi aikaa.

– Guy Braucourtin (Ecran 29, Octobre 1974) ja muiden lähteiden mukaan