BUENA VISTA SOCIAL CLUB (1998)

Ohjaaja
Wim Wenders
Henkilöt
Francisco Repilado, Eliades Ochoa, Ry Cooder, Joachim Cooder, Ibrahim Ferrer, Omara Portuondo
Maa
Saksa/USA/Ranska/Kuuba
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
105 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Ry Cooderin ja kumppanien kasaanhaalima, vuosikymmenten takaisten kuubalaisstarojen kokoonpano sai arvoisensa elokuvallisen ikuistuksen, kun Wim Wenders dokumentoi ryhmän studioalbumin syntyvaiheet sekä sen ensimmäiset konsertit Amsterdamissa ja Carnegie Hallissa. Musiikin ohella pääosassa on kaunis vetoomus turhien rajoitusten ja vihollisuuksien purkamisen puolesta. 65 ääntä (10. sija).

***

Kuubalaisten veteraanimuusikkojen keväällä 1997 julkaistu albumi Buena Vista Social Club osoittautui myyntimenestykseksi ja kestohitiksi listoilla ympäri maailmaa. Miljoonamyyntiin yltänyt levy rikkoi kultalevyyn yltävän rajan niin Yhdysvalloissa, Sveitsissä, Ranskassa kuin Hollannissakin. Kaikista suurin ilmiö siitä tuli kuitenkin Saksassa. Niin ikään saksalainen legendaarinen ohjaaja Wim Wenders (Paris, Texas; Berliinin taivaan alla) tarttui aiheeseen dokumentissaan Buena Vista Social Club (1998) tallentaen yhtyeen vaiheita, haastatteluja, esiintymisiä Amsterdamista Yhdysvaltoihin ja tunnelmia kulissien takaa huipentuen kahteen loppuunmyytyyn konserttiin New Yorkin maineikkaassa Carnegie Hallissa. Kuubalaiset rytmit johdattavat räiskyviä värejä täynnään olevaa elokuvaa köyhiltä Havannan kaduilta New Yorkin neonvaloihin. Buena Vista Social Club koostuu energisestä, iloa ja riemua sisältävästä musiikista ja tarjoaa katsojalleen hienon elämyksen sekä annoksen käsin kosketeltavaa tunnelmaa.

Uuden kuubalaisen musiikin maailmanvalloituksen voi sanoa olleen sattuman kauppaa. Kitaristi Ry Cooder, joka oli tunnettu maailmanmusiikkiin liittyvistä projekteistaan, saapui Havannaan keväällä 1996 tarkoituksenaan tuottaa englantilaisen pienlevy-yhtiön World Circuitin kanssa levy. Suunnitelmissa oli tehdä kokonaisuus, jossa yhdistyisivät kuubalainen maaseutumusiikki, guajira sekä länsiafrikkalaiset rytmit. Malilaisten muusikkojen passit kuitenkin katosivat, eivätkä he näin päässeet koskaan matkustamaan Kuubaan. Näin koko projekti oli muotoiltava uudelleen. Cooderin kuubalainen kollega Juan de Marcos González haali studioon lyhyessä ajassa Havannassa eläkepäiviään viettäviä muusikkoja jopa suoraan kadulta. Kaksi viikkoa kestäneiden levytyssessioiden aikana syntyi peräti kolme albumia: Buena Vista Social Club, Afro Cuban All Stars ja pianisti Rubén Gonzálezin soololevy.

Kokoonpano koostui eläkeikäisistä kokeneista muusikoista, joista tunnetuimpia olivat kitaristi ja laulaja, 91-vuotias Compay Segundo, 72-vuotias laulaja Ibrahim Ferrer, pianisti Rubén González, laulaja ja kitaristi Eliades Ochoa sekä laulaja Omara Portuondo. Ennen yhtyeen perustamista Ferrer kiillotti kenkiä ja Segundo kääri sikareita. Compay Segundon maailmankiertueen repertoaari koostuu ohjelmistosta, joka on peräisin ajalta ennen toista maailmansotaa. Vanhan kuubalaisen musiikin, 1920- ja 30-lukujen sonin, trovan, danzonin, cha-chan, mambon sekä boleron läpimurto suuremman yleisön keskuuteen oli omanlainen, erilainen raikas tuulahdus keskellä rapin ja teknon täyttämiä myyntilistoja. Myös salsan ja swingin aikakaudet yhdistävät sävelet ja rytmit laulajien tulkintoineen kuulostavat ajattomilta. Veteraanimuusikkojen tarinoista tulee esiin muistot Havannasta ennen vallankumousta, sen musiikki ja jopa miesten kerskailu lapsiensa lukumäärällä.

Wim Wenders (s. 1945) on onnistunut luomaan menestyksekkäällä, Oscar-ehdokkuuden saaneella elokuvallaan Buena Vista Music Clubilla taiturimaisesti toteutetun dokumentin. Hän seurasi Cooderia ympäri Kuubaa, meni levytysstudioihin ja haastatteli muusikkoja. Ohjaaja kierteli heidän naapurustonsa alueilla vangiten modernia kuubalaista elämää. Jokainen haastateltava kertoo taustoistaan, miten valitsi soittimensa, mikä johtaa heidät puolestaan tulkitsemaan heidän tunnetuimpia kappaleitaan. Wenders syventää kokonaisuutta lukuisilla yksityiskohdilla näyttäen vanhoja soittimia, esineitä, valokuvia ja sikareita. Elokuvaaja Jörg Widmer taltioi tyrskyjä, jotka lyövät Havannan rantaan katsojan nähdessä lapsien voimistelevan pianon tahdissa. Vangitsevinta hienossa, ainutlaatuisessa kokonaisuudessa ovat tarinat ja henkilökuvat sekä kuubalaisten melodioiden ja rytmien atmosfääri.

–  Mikael Fräntin (Helsingin Sanomat), Kati Harmaalan (Alueuutiset), Stephen Holdenin (The New York Times), Jamie S. Richin (Criterion Confessions) ja Juhani Similän (Suomen Kuvalehti) mukaan Joona Hautaniemi 14.1.2024