JUOKSE LOLA! (1998)

Lola rennt/Spring Lola!
Ohjaaja
Tom Tykwer
Henkilöt
Franka Potente, Moritz Bleibtreu, Herbert Knaup
Maa
Saksa
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
80 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Lola kiitää halki kaupungin hankkiakseen 100 000 markkaa 20 minuutissa ja pelastaakseen poikaystävänsä hengenvaarasta. Pienikin sattuma voi olla kohtalokas. Kolme vaihtoehtoista lopputulemaa näyttävä hengästyttävä hittielokuva ammensi aikansa videopelien ja musiikkivideoiden estetiikasta. Katukuvat ovat pääasiassa Mitten kaupunginosasta.

***

Tom Tykwerin Juokse, Lola, juokse! on malliesimerkki elokuvasta, jossa kohtaavat rytmi ja visuaalinen: sen yhteydessä voi puhua jopa hysterian elokuvasta ja valtaisasta futuristisen epätoivon energiasta, joka suodattuu vaihtuviksi tyyleiksi ja erilaisten videopeleistä tuttujen kerrontamallien synteesiksi.

Animaatio, video, 35 mm materiaali, ajan manipuloitiin soveltuva kuten myös muu efektien maailma on täysimittaisessa käytössä.

Viis siitä, että Tykwer ei edelleenkään ole suuri ajattelija. Meno nakuttaa niin nopeasti ettei arkipäivä tai filosofointi ehdi juolahtaa katsojan mieleen.

Juoni on samaa kaliiperia: Lolan poikaystävä Manni tapetaan ellei Lola hanki 100 000 Saksan markkaa ja toimita niitä toiselle puolelle kaupunkia puhelinkoppiin – ja tämä kaikki tietenkin tapahtuu 20 minuutissa, jossa tekno-pop on päällimmäisenä manipuloimassa aikaa ja sen rytmitystä.

Kertomus ei ole kuitenkaan suoraviivainen, sillä kyse on kaaoksesta, jonka logiikka ei ole tästä maailmasta, vaan vaihtoehtoisista, keskenään erilaisista interaktiivisten pelien mahdollisista maailmoista.

Katsoja on tietävinään mitä tapahtuu, aivan kuten peliohjaimen nappia painava tietää onnistuvansa. Mutta elokuvassa kaikki käykin aina uudelleen toisin aivan kuten pelien pelaajat tietävät syvällä sisimmässään: elokuvan kertomus heilahtaa suurella vaijerilla kolmasti puhumattakaan mikrokosmoksen sattumusten aiheuttamista keikauksista, joiden muodostamaa kaaosta yhdistää vain se, että Lola juoksee. Hengästymättä. Hikoilematta. Väsymättä. Aivan kuten me peliohjain sylissämme.

Eikä kyse ole koskaan uskottavuuden puutteesta, sillä kuten Tykwer prologissaan siteeraa: ”Pallo on pyöreä ja peli kestää 90 minuuttia… Loppu on teoriaa,” kuten jalkapallovalmentaja Sepp Herberger totesi läntisen Saksan voittaessa maailmanmestaruuden 1954.

– Jari Sedergren 27.7.2003