ANGRY HARVEST (1984)

Bittere Ernte
Ohjaaja
Agnieszka Holland
Henkilöt
Armin Mueller-Stahl, Elisabeth Trissenaar, Jaenicke Käthe
Maa
Saksan liittotasavalta
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
105 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Joulukuun 1981 jälkimainingeissa Agnieszka Holland havaitsi olevansa pakotettu jatkamaan uraansa ulkomailla. Parin Andrzej Wajda -käsikirjoituksen (mm. Danton) jälkeen hän palasi ohjaajan pallille Länsi-Saksassa valmistuneella teoksella Angry Harvest. Toisen maailmansodan Sleesiaan sijoittuva holokausti- ja intohimodraama oli Hollandin ensimmäinen parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarista kisannut ohjaustyö.

***

Sotatilan julistamisen jälkeen Agnieszka Holland – joka oli ehtinyt tehdä kotimaassaan kolme täyspitkää elokuvaa – päätti siirtyä länteen. Vuonna 1981 sensuurin hyllylle juuttuneen Yksinäisen naisen tekijä työskenteli aluksi ulkomailla käsikirjoittajana, tehden yhteistyötä useiden eri taiteilijoiden kanssa (mm. Andrzej Wajdan kanssa elokuvassa Rakkautta Saksassa). Tilaisuus ohjaamiseen avautui, kun puolanjuutalaista syntyperää ollut saksalaistuottaja Artur Brauner esitteli Hollandille Hermann Fieldin ja Stanisław Mierzeńskin 1950-luvun lopulla – kommunistien vankilassa – kirjoittaman romaanin Okiennice (“Ikkunaluukut”). Vaikkei ohjaaja pitänytkään lähtöteosta kovin korkeatasoisena, aihe kiehtoi häntä.

Vuoteen 1942 sijoittuva Bittere Ernte on Hollandin ensimmäinen elokuva holokaustista. Päähenkilö, keski-ikäinen puolalaismies nimeltä Leon Wolny (josta Armin Mueller-Stahl tekee erinomaisen piirrelmän), on varttunut köyhän tallirengin poikana, mutta tehnyt lujasti töitä hankkiakseen oman maatilan ja kohonnut sittemmin yhdeksi tienoon rikkaimmista henkilöistä. Leon tekee parhaansa ollakseen ärsyttämättä Gestapoa, mutta tuntee tästä häpeää ja haluaisi – riskeeraamatta liikaa – auttaa myös vastarintaliikettä. Koettelemukset alkavat, kun mies kohtaa Różan (Elisabeth Trissenaar), juutalaisnaisen joka on karannut vankisaattueesta. Leon tarjoaa naiselle turvapaikan, mutta tilanne lietsoo kiusauksia.

Leonin eleet naista kohtaan – sukkien pukeminen, jalkojen peseminen, kuppaaminen – vaikuttaisivat laupiaan samarialaisen toimilta, ellei niissä alusta alkaen olisi selkeitä alasävyjä. Holland alleviivaa naisen lihallisuutta ja painottaa miehen toimien erotisoivaa luonnetta. Leonille, pakkomielteisesti masturboivalle ja vastakkaisen sukupuolen edessä kömpelösti käyttäytyvälle “ikuiselle poikamiehelle” suhde juutalaisnaiseen muodostuu vaivattomaksi, koska hänellä on siinä niin selvä valta-asema. Päähenkilömme haluaa mieltää itsensä pelastajaksi – eräässä kohtauksessa Holland rinnastaa tämän ironisesti enkelikuvastoon – mutta tosiasiassa käyttää hyväkseen valtaansa tyydyttääkseen omia tarpeitaan ja halujaan. Koska mies riskeeraa myös oman henkensä piilottelemalla täysin itsestään riippuvaista juutalaisnaista, hän odottaa Różan olevan kiitollinen ja tottelevainen.

Bittere Ernte on monimutkainen tutkielma tekopyhyydestä ja itsepetoksesta. Lujittaakseen valta-asemaansa ja jatkaakseen naisen alistamista päähenkilömme keksii itselleen myös uskonnollisia verukkeita. Katolilainen Leon uskoo, että juutalaisten vaino on jonkinlainen jumalallinen rangaistus, ja yrittää käännyttää Różaa. Miehen pelkuruus ja tekopyhyys paljastetaan myös muissa toimissa. Vaikka tämä julistaa halveksuvansa keinottelijoita, on hän kuitenkin ensimmäisenä ostamassa juutalaisten omaisuutta puoli-ilmaiseksi. Leonin hahmo on valmis julmuuksiin mutta täynnä syyllisyydentuntoa; hän on samanaikaisesti hellä ja perverssi; hän on yhtä vastenmielinen kuin on heikkokin. Holland ei yritä demonisoida päähenkilöään, vaan keskittyy kuvaamaan tämän kautta pahuuden banaliteettia, arkipäivän pahuutta.

Ohjaajaa ei kiinnosta kysymys siitä, missä määrin puolalaiset auttoivat juutalaisia toisessa maailmansodassa; sen sijaan hän pyrkii erittelemään tiettyjä psykologisia mekanismeja. Holland osoittaa, kuinka ihmiset ovat valmiita alistamaan ja esineellistämään toisiaan, pettämään itseään ja etsimään yleviä tekosyitä alhaisille toimilleen. Nämä teemat ovat keskeisiä myös hänen myöhemmissä töissään Europa, Europasta (1990) aina Charlataniin (2020) saakka, mutta Bittere Ernte tarkastelee niitä erityisen monisäikeisesti.

Tyylillisesti Bittere Ernte kytkeytyy Hollandin aiempiin puolalalaisiin elokuviin. Se on emotionaalisesti etäinen ja ajoittain inhorealistinenkin teos täynnä kylmiä ja synkkiä värejä, mutta ei kuitenkaan vailla ilmeikkyyttä eikä aggressiivista ironiaa. Käsikirjoituksen rakenne, kuvakompositiot ja leikkausrytmi valottavat erinomaisen intiimisti päähenkilön kätkettyjä motiiveja. Valitettavasti – ja parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkuudesta huolimatta – tämä nerokas ja ihon alle ryömivä elokuva on yksi ohjaajansa vähiten tunnettuja teoksia.

– Robert Birkholc: Angry Harvest – Agnieszka Holland (julkaistu culture.pl -sivustolla, joulukuu 2021)