Entinen orja elää 1870-luvun Ohiossa vapaana naisena. Vanhan ystävän saapuessa vierailulle hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä aaveet. Mediapersoona Oprah Winfreyn tuottaman ja tähdittämän, amerikkalaisen goottilaisen kauhun perinteestä ammentavan draaman Toni Morrisonin Pulitzer-palkitusta romaanista (1987) ohjasi Jonathan Demme (Uhrilampaat).

***

”124 oli kaunainen. Vauvan ilkeyttä täynnä.” Näillä sanoilla alkava Toni Morrisonin Pulitzer-palkittu magnum opus Minun kansani, minun rakkaani (Beloved, 1987, suom. 1988) kertoo entisestä orjasta Sethestä, joka asuu Bluestone Road 124 osoitteessa Denver-tyttärensä kanssa Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeisessä Ohiossa. Sethen pojat ovat lähteneet, eikä kotona ole käynyt vieraita vuosiin, koska 124:ssä kummittelee. Räyhähenki on Sethen nimeämätön, jo vauvana kuollut, vanhempi tytär, jonka hautaan Sethellä oli varaa saada vain sana ”beloved” (rakastettu). Kun Sethen entisestä elämästä tuttu Paul D saapuu vierailulle, paha henki tuntuu kaikkoavan. Eräänä päivänä Sethen kuistille ilmestyy kuitenkin salaperäinen nuori nainen, joka ilmoittaa nimekseen ”Beloved”.

”Kuusikymmentä miljoonaa ja enemmänkin” -omistuskirjoituksella varustettu Morrisonin romaani on tuskainen muistomerkki Yhdysvaltoihin tuotujen orjien kohtalolle, mutta se on myös kipeä kertomus traumasta, äitiydestä ja rakkaudesta. Monitasoiseen romaaniin välittömästi ihastunut mediapersoona Oprah Winfrey osti kirjan filmausoikeudet jo sen ilmestymisvuonna 1987. Winfreyn kanssa Spielbergin Häivähdys purppuraa -elokuvassa (The Color Purple, 1985) näytellyt Akosua Busia oli saanut kirjasta ennakkoversion, jota hän suositteli Winfreylle. Winfrey teetätti lyhyen luonnoksen romaanista, mutta Busia piti luonnosta niin huonona, että päätti itse kirjoittaa paremman. Winfreyn tuotantoyhtiö Harpo Films piti Busiaa kuitenkin liian kokemattomana ja halusi mukaan kaksi muuta käsikirjoittajaa (Richard LaGravenese, Adam Brooks), mikä on johtanut riitoihin tekijänoikeuksista Busian ja tuotantoyhtiön välillä. Elokuvan ohjaajaksi Winfrey pyysi Philadelphia-elokuvan (1993) tehneen Jonathan Demmen. Vakavan AIDS-elokuvan juuri ohjannut Demme olisi halunnut tehdä seuraavaksi komedian, mutta Demme piti Beloved-käsikirjoitusta ”vastustamattomana”.

Isojen tuotantoarvojen projektiin kohdistui suuria odotuksia, mutta hyvästä kriittisestä vastaanotosta huolimatta Beloved ei menestynyt lippuluukuilla. Tappio oli poikkeuksellinen tuottaja ja näyttelijä Winfreyn uralla, eikä tämä näytellyt elokuvissa 15 vuoteen. Elokuvaa ei tuotu Suomeenkaan kaupalliseen teatterilevitykseen, joskin sitä on levitetty täällä VHS- ja DVD-julkaisuina.

Morrisonin romaanin kääntäminen elokuvaksi on ollut tehtävänä vaikea. Epälineaarisesti kerrottu tarina pyörii Sethen menneisyyden keskeisen traumaattisen tapahtuman ympärillä antaen lukijalle pieniä palasia, joista muodostuu sirpaleinen käsitys tapahtumien kulusta. Nykyisyyden ja menneisyyden välillä vapaasti poukkoileva kerronta ilmentää tukahduttamisen ja tukahdutetun paluun prosessia. Kerrontatavan voi katsoa myös heijastavan orjuuden kokeneen afroamerikkalaisen yhteisön kollektiivista tajuntaa. Elokuvassa ei ole kertojaääntä, minkä vuoksi suuri osa Morrisonin kielellisestä kauneudesta ei ole päätynyt elokuvaan. Sen sijaan elokuva luottaa vuoropuhelun ohella visuaaliseen kerrontaan. Taidemuotojen eroavaisuuksista huolimatta elokuva on uskollinen sovitus klassikosta, joka valjastaa yliluonnollisen kauhuaihelman kansan mielenmaiseman käsittelyyn.

Lähteitä: Fierman, Daniel: ”Who should get credit for the Beloved screenplay?” (Entertainment Weekly, 16.10.1998); Morrison, Toni: Minun kansani, minun rakkaani (Beloved, 1987, suom. Kaarina Ripatti, Tammi); Weintraub, Bernard: “At the Movies; ’Beloved’ from Demme” (The New York Times, 2.10.1998).

– Ilpo Hirvonen 25.7.2025