GHOST DOG – SAMURAIDEN TAPAAN (1999)
Ghost Dog: The Way of the Samurai/Ghost Dog – Den sista Samurai 
Pariisin hiljaisia katuja tiikerin lailla hiipivä Costello (Alain Delon) on palkkamurhaaja, joka noudattaa samuraiden stoalaista vaitioloa. Yksinäisyydessään ja askeettisuudessaan Jean-Pierre Melvillen revisionistinen rikoselokuva on viiltänyt itselleen paikan elokuvahistoriassa ja innoittanut yhdysvaltalaisen Jim Jarmuschin samuraielokuvaa, jossa mafian leivissä työskentelevä Ghost Dog (Forest Whitaker) asuu katolla ja ampuu kohteitaan viemäristä.
Ajojahti sekä Ghost Dog – Samuraiden tapaan esitetään maaliskuun Kuukauden Double Billina. Molemmat elokuvat valottavat samuraikoodistoa ja japanilaisen kulttuurin viittauksia pitkällä aikajänteellä tuijottamatta kohdettaan hengiltä. Vierasmaalaiset samurait lipuvat muukalaisina omissa todellisuuksissaan, elämän ja kuoleman rajalla.
Huom! oikea esitysaika 19.40 on tuntia myöhemmin kuin ohjelmavihkossa ilmoitetaan.
***
”Meidän on käsiteltävä vakavia asioita kevyesti ja kevyitä asioita vakavasti”
–Yamamoto Tsunemoto: Hagakure: Samurain kirja
Jim Jarmuschin elokuva Ghost Dog: The Way of the Samurai sopisi teoriassa Quentin Tarantinon filmografiaan Jackie Brownin (1997) ja Kill Bill Volume 1:n (2003) väliin. Se sekoittaa Jackie Brownin afroamerikkalaista popkulttuuria ja Kill Billin samuraivaikutteita, joita valkoihoiset amerikkalaiset Jarmusch ja Tarantino viljelevät enemmän henkilökohtaisen innostuksensa kuin kulttuuritaustansa pohjalta. Nimihenkilö, kerrostalon katolla linnun lailla asuva Ghost Dog, on ammattitappaja, kuten monet Tarantinon hahmot, ja tarina hänen kunniavelastaan italianamerikkalaiselle mafiosolle etenee tarantinomaisen sitaattitekniikan siivittämänä. Seijun Suzukin elokuvaa Branded to Kill (Koroshi no rakuin, 1967) kopioiva jakso, jossa Ghost Dog ampuu iltapesulla olevan gangsterin viemäristä käsin, tuntuu viittaavan Suzukin lisäksi vastaavia idealainoja tekevään Tarantinoon.
Suuri osa sitaateista tulee kirjallisista lähteistä. Avainteksti on Yamamoto Tsunemoton 1700-luvulla tekemä soturiopas Hagakure: Samurain kirja, Ghost Dogin henkinen ohjenuora, jonka opetuksia nähdään ja kuullaan väliteksteinä 13 kertaa. Ghost Dog lukee ääneen kaksitoista ensimmäistä sitaattia, ja viimeisen niistä lausuu Pearline-tyttö, jonka kanssa hän on ystävystynyt puistossa. Opetuksille annettu näkyvä asema viestittää kurinalaisen ja puhtaan elämäntavan kaipuuta. Jarmusch ottaa Ghost Dogin askeettiset zen-ihanteet vakavammin kuin italogangsterien tavat, joita kuvataan hyväntahtoisen absurdilla huumorilla.
Ghost Dog on vaikeasti luokiteltava hahmo. Hän on mafian palveluksessa, mutta ei ole juuri missään tekemisissä isäntiensä tai heidän italianamerikkalaisen kulttuurinsa kanssa. Häntä yhdistää New Yorkin mustiin vain ihonväri, eikä häntä voi pitää japanilaisen samurailuokan jäsenenä, koska koko instituutiota ei enää ole olemassakaan. Kategorioihin kuulumattomuus ei kuitenkaan tee sankarista epäaitoa, identiteetitöntä ”wanna be” -hahmoa. Ghost Dog: The Way of the Samurain ydinteema on kulttuurilliset, kielelliset ja etniset sekä genrejen ja koulukuntien väliset erot pois pyyhkivä transkendenssi, joka on mahdollista puhdasmielisen kutsumuksen ja teknisen harjaantumisen kautta. Fransiskus Assisilaisen tavoin Ghost Dog pärjää myös eri eläinlajien kanssa: transkendenssi pystyy ehkä ylittämään jopa biologiset rajat.
– Lauri Lehtinen 24.3.2004