Markerin suuri poliittinen eepos on kronikka 1960–70-lukujen vasemmistolaisista unelmista ja niiden murtumisesta. Elokuva yhdistää arkistoaineistoa, dokumentteja ja pohdintaa vallankumouksen epäonnistumisesta. “Ilmassa on punaista” on sekä muistokirjoitus että varoitus: miten vallankumouksen kuvat voivat muuttua nostalgian kuviksi.

***

Elokuva, joka on sekä analyysi että filosofinen raportti, pyrkii kertomaan vasemmiston tarinan vuosien 1967 ja 1977 välisenä aikana. Ensimmäinen osa ”Les mains fragiles” (”Hauraat kädet”) kertoo Vietnamin sodan vaikutuksesta kansainvälisiin edistyksellisiin liikkeisiin. Ranskassa se johti toukokuun 1968 räjähdykseen. Elokuvan toinen osa, ”Les mains coupées” (”Katkaistut kädet”), lähtee liikkeelle Prahan keväästä. Se näyttää militantin vasemmiston pettymyksen neuvostomiehityksen toteuduttua. Poliittisten puolueiden jäsenten huolena on uudistumisen paine. Kaikkialla maailmassa militanttisuuden muodot muuttuvat. Naisten oikeuksien puolustaminen, ympäristönsuojelu ja asevarustelun vastustaminen kohoavat nyt etualalle.

”Käyttämällä hylättyjä otoksia, taistelevien elokuvien käyttämättömiä jaksoja ja virallista uutismateriaalia tämä kompilaatioelokuva korostaa alituisesti kuvan kykyä kiteyttää tunteita ja kanavoida energiaa” (Jacques Levy: ”Chris Marker: l’audace et l’honneteté de la subjectivité”, CinémAction n:o 41, éd. du Cerf, 1987). Kompilaation voimanlähteenä on suhde eri kommentaareihin. Chris Marker asettaa dokumentaarin oletetun objektiivisuuden kyseenalaiseksi. Hän pyrkii ”tarjoamaan yleisölle leikkauksen avulla tilaisuuden luoda oma kommentaarinsa, toisin sanoen hän antaa sille vallan” (sama kuin ed.).

Chris Markerin elokuvista Le Joli mai (1962) maalasi samoilla linjoilla kulkien kuvan Pariisista Algerian sodan loppuvaiheissa. Myöhemmin valmistunut Sans soleil (1982) tarjosi mahtavan panoraaman Japanista.

– Louis Marcorellesin, Véronique Godardin ja Sylvie Tremblayn mukaan (100 Années Lumière, 1989) AA 1991