VUOSI NUORUUDESTANI (1999)

Susanna Kaysenin omaelämäkerralliseen teokseen perustuva elokuva kuvaa amerikkalaista psykiatrista hoitolaitosta 18-vuotiaan Susannan, hänen ystäviensä ja potilastovereidensa näkökulmasta. Tarina nuoren naisen myrskyisistä teinivuosista on myös kuvaus yksilöiden ja psykiatrisen hoitolaitoksen kohtaamisesta sekä psyykkisen sairastamisen ja potilaiden tarinoiden moni-ilmeisyydestä.

Ennen elokuvaa kuullaan Kirsi Tuohelan asiantuntijaluento otsikolla ”Järkkyviä naisia valkokankaalla. Myötätunnosta leimaamisen haittoihin”. Luento on ilmainen ja kaikille avoin.

***

James Mangoldin vuonna 1999 ensi-illan saanut draama Vuosi nuoruudestani perustuu puolitoista vuotta mielisairaalassa vuonna 1967 tapahtuneen itsemurhayrityksen jälkeen olleen Susanna Kaysenin romaaniin. Elokuvan voidaan siis perustellusti sanoa perustuvan tositapahtumiin.

Päähenkilö Susanna joutuu sairaalaan periaatteessa omasta tahdostaan, vaikka tietysti takana asiaa olivat juonimassa vanhemmat ja heidän perheystävänsä lääkäri. Susanna oli ollut sairaalassa syötyään ylioppilaaksi tultuaan purkillisen aspiriinia ja juotuaan palanpainikkeeksi ison pullon vodkaa. Samaan aikaan kaikki muut luokkatoverit suuntasivat yliopistoon. Tämä tulkittiin itsemurhayritykseksi, vaikka Susannalla itsellään olikin antaa muita selityksiä tapahtuneeseen, joka on tulkittavissa rajatilapersoonallisuuden yhdeksi ilmentymäksi.

Claymooren sairaalaa hallinnoi sairaanhoitaja Valeri Owens lempeällä kovuudella, mutta tärkeämmäksi nousevat muut potilaat: Georgina on patologinen valehtelija, jonka obsessio on Ozin taikuri, Polly taas on lapsenkaltainen skitsofreenikko, Daisy syömishäiriöinen hyväksikäytetty, Janet anorektikko. Keskeisimmäksi henkilöksi Susannalle nousee kuitenkin Lisa, sosiopaatti, joka hallitsee sairaalan tilaa. Lääkärit ovat etäisempiä hahmoja diagnooseineen, joita ei potilaille hevin kerrota.

Tällä kokoonpanolla sairaalan elämä on valmis vilkasta ja temppuvalikoima laaja. Mistään äärimmäisestä kauhukertomuksesta ei kuitenkaan ole kyse. Painopiste on sairauden toteamisessa, potilaan kapinoinnissa hoitoa ja instituuttia kohtaan ja lopulta laitoksesta pois selviämisestä – asia joka ei suinkaan ole itsestään selvä kaikille potilaille. ”Älä pudota ankkuria tänne”, Valerie kertoo Susannalle sellaisen tapahtumasarjan jälkeen, kun elämän pohjamudat on saavutettu.

Vuosi nuoruudestani keskittyy vahvasti päähenkilöihin huolimatta sen ajoittaisista viittauksista yhteiskunnallisiin ilmiöihin tai vaikkapa feministisiin argumentteihin, joita 1960-luvun maailmassa alettiin esittää aiempaa enemmän. Kun painopiste on yksilöissä, on loistavien näyttelijöiden Winona Ryderin ja varsinkin Angelina Jolien annettu tehdä kaikki mahdollinen. Ryder osoittaa taitonsa mentaalisten tilojen esittäjänä ja Jolie päästää villin sielunsa riehumaan missä ikinä hän onkin.

– Jari Sedergren 2022: