Ilahduttavan absurdissa komediassa väsynyt majuri määrätään lomalle. Hyväsydäminen sotilas on suositellut rauhallista kotikyläänsä ja tarjonnut perhekotia majapaikaksi. Poika varoittaa perhettään, että hermonsa menettänyt majuri ei kestä mitään ylimääräistä melua, joten komediasoppa sakenee, kun perhe yrittää elää äänettömästi ja miellyttää majurin kaikkia eriskummallisia toiveita.

***

Zoltán Fábrin huvittava dramaattinen farssi toimii hienosti verhottuna metaforana stalinismista. Unkarilainen ohjaaja tuli tunnetuksi ennen kaikkea humanistina, joka kätki elokuviinsa kumouksellisia piilomerkityksiä, jotka menivät yli sensorien hilseen. Sama lähestymistapa on käytössä tässä István Örkenyn Totek-romaanin pohjalta sovitetussa eloisassa sosiaalisessa satiirissa, joka tuskin kykenee loukkaamaan ketään.

Elokuva sijoittuu pohjoisunkarilaiseen kylään vuonna 1942, jossa Tótin perheen rauhaisa elo saa yllättävän käänteen, kun perheen pojan rykmentin esimies saapuu vierailulle sairauslomallaan. Perheen isä, naiivi palopäällikkö Lajos, hänen pyylevä vaimonsa Mariska ja heidän tyttärensä Ágika päätyvät majoittamaan ja viihdyttämään vainoharhaista sotahullua majuria. Isännöimällä tätä oikuttelevaa majuria perhe yrittää epätoivoisesti edistää pojan armeijauraa.

Majuri on mieleltään varsin järkyttyneessä tilassa; hän säpsähtää jokaista yllättävää ääntä kuvitellessaan vihollissotilaiden hyökkäävän joka kulman takaa ja välttelee visusti yöllisiä varjoja luullen näitä juoksuhaudoiksi. Vallanhimoisena majuri kyykyttää kyläläisiä asettamalla työläitä ja järjettömiä uusia järjestelyjä ja sääntöjä, joihin yhteisön on sopeuduttava. Kaaosta seuraa myös, kun mieleltään rajoittunut postinkantaja Gyuri hukkaa tärkeän kirjeen, tapahtuma joka laukaisee elokuvan dramaattisen loppuhuipennuksen.

Elokuva on kestänyt hyvin aikaa, sen brechtiläinen juonikuvio kannattelee sen farssimaiseen sisältöä hienosti. Perhe pakotetaan tekemään turhia palveluksia majurille, jolla ei ole käsitystä hänen tekojensa aiheuttamastaan tuhosta. Majurin turhanpäiväiset määräykset rinnastuvat täten hienovaraisena kritiikkinä stalinismin kulutuskriittistä yhteiskuntaa kohtaan.

Kuvaaja György Illesin maalaukselliset ja värikylläiset otokset antavat elokuvalle lähes sadunomaisen tunnelman. Fábrin klassinen lähestymistapa paketoi tarinan opetukset diskreetisti, välttäen maamiehensä Miklós Jancsón huomiota herättävää modernistista tyyliä, jonka johdosta tämä joutui usein ongelmiin auktoriteettien kanssa. Kommunismin kukistuminen merkitsi tosin myös Fábrin uran loppumista: hänen viimeinen elokuvansa julkaistiin vuonna 1983.

– André Simonoviesczin (filmuforia.com) mukaan