AMERIKAN PSYKO (2000)

Bret Easton Ellisin samannimiseen romaaniin perustuvassa ”tapainkomediassa” ruoditaan 1980-luvun hulluja vuosia, joiden ytimessä olivat materialismi, narsismi ja silkka raadollinen ahneus. Psykoottisesti murhaavana pukumiehenä nähdään Christian Bale, joka osoitti viimeistään tässä elokuvassa hallitsevansa myös äärimmäiset roolit.

***

“Vuonna 2000 valmistunut Amerikan psyko on kaikkea muuta kuin raakuuksilla herkutteleva kauhufilmi”, tiivisti Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula käsityksensä Bret Easton Ellisin kohuromaaniin perustuneesta trilleristä vuoden 2008 televisioesityksen yhteydessä:

”Parhaiten sen kylmää tyhjyyden filosofiaa voisi puolustaa Charles Chaplinin toteamuksella Ritari Siniparrasta (1949): ’Päähenkilöni on sitä mieltä, että murha on johdonmukaista jatkoa liiketoiminnalle.’”

Brittisyntyinen ohjaaja Mary Harron tarttui Ellisin paksuun juppikauden avainromaaniin mielessään karsiminen: musta huumori, jopa yhteiskunnalliset kytkennät, joilla kritikoitiin reaganilaisen talouspolitiikan ja ahneuden symbioosia Yhdysvalloissa saivat jäädä, mutta päähenkilön, finanssipuolen äkkirikastuneen miehen seksuaalisuuden esittely jäi romaania vähäisempään rooliin.

Mutta Amerikan psykossa oli silti kosolti seksikkyyttä, jos ei siis pornoa kuten romaanissa, hittimusiikkia, muotihuumeita sekä yletön kavalkadi luksusta, kulutustavaratuotannon kalleinta päätä juuri niin kuin juppimaailman visuaalisessa esilletuonnissa pitää ollakin silloin, kun kuvattavana on vuosi 1987 ja jolloin sen maailman ihmiset muuttuivat itse kulutettaviksi merkkitavaroiksi.

Tästä ympäristöstä löytyy himoa, mutta ei ihmissuhteita, lämpöä tai rakkautta – ja juuri se saa päähenkilön, Christian Balen esittämän Patrik Batemanin, joka luonnehtii itseään abstraktioksi, nyrjähtämään ja murhaamaan satunnaisia kumppaneitaan.

Amerikan psyko piirtää maailman, jossa mikään ei ole tarpeeksi, ja jossa tunteiden varastossa on vain vihaa ja kateutta. Kysyä sopii, onko se maailma todellinen?

–  Jari Sedergren 2016