TULIKÄRPÄSTEN HAUTA (1988)

Isao Takahatan ensimmäinen Ghibli-anime perustuu Nosakan osittain omaeläkerralliseen romaaniin. Emotionaalisesti vahvassa tarinassa seurataan teini-ikäisen Seitan ja tämän pikkusiskon koettelemuksia toisessa maailmansodassa. Aihe resonoi Takahatan omia muistoja, jotka heijastuvat myös elokuvaan. Ohjaaja teki huolellista taustatutkimusta elokuvaa varten, ja 1940-luvun Japanin aikalaiskuvaus onkin realistista.

***

Tulikärpäsen hauta alkaa Japanin häviön partaalta vuonna 1945. Teini-ikäinen poika Seita ja hänen pikkusisarensa Setsuko ovat menettäneet kotinsa Koben palopommituksissa. Heidän äitinsä menehtyi pommituksissa ja isä on jossain kaukana sotimassa. Sisarukset ottaa kattonsa alle sukulainen, jolla ei ole haluja pitää ylimääräisiä suita ruokittavana vaikeissa oloissa. Sisarukset päättävät lähteä sukulaisen luota ja viettävät aikaa omillaan, yrittäen selvitä pommitusten, ruokapulan ja yleisen kaaoksen keskellä, tilanteessa, jossa kenelläkään ei enää riitä tarmoa eikä huomiota kahdelle kodittomalle lapselle. Pian Japani antautuu, mutta se ei tuo yleisessä pulassa ja köyhyydessä elävälle väestölle keinoja selviytymiseen. Sisarusten kohtalo on kova.

Isao Takahata ohjasi Akiyo Nosakan puoliksi omiin kokemuksiinsa perustuvan novellin animaation kielelle. Isao Takahata (1935-2018) itsekin kuuluu sukupolveen, joka muistaa lapsena kokemansa sodan ja sen seuraukset. Tulikärpästen hauta on nähty Takahatan pasifistisenä pamflettina, mutta ohjaaja itse on kieltänyt tarkoittaneensa sen sellaiseksi. Häntä kiinnosti erityisesti Seita henkilönä, koska poika ei esiinny sotakuvausten yleisessä ylisentimentaalisessa valossa. Takahata oli kuitenkin kuolemaansa saakka ns. Artikla 9:n, Japanin perustuslain artiklan, joka kieltää Japanilta armeijan lähtemisen aluerajojen ulkopuolelle, kannattaja.

Takahatan elokuvan kuvallinen ilmaisu ei ole pehmeää eikä iloista. Ekspressionistinen ilmaisu ja vahvat värit korostavat sodan kauhuja. Sen keskellä elävät pienet ilot, Seitan ja Setsukon välinen sisaruus ja tulikärpäset, ne pikku asiat, joista kauhujen ja vaikeuksien keskellä on löydettävä iloa ja normaaliutta, liian varhain päättynyttä lapsuutta.

Tulikärpästen hauta laitettiin teatterilevitykseen ns. double billinä eli kaksoisesityksenä yhdessä toisen Ghibli-ohjaajan, Hayao Miyazakin samaan aikaan tekemän Naapurini Totoron kanssa.

– Eija Niskanen 2021