THE MEETINGS OF ANNA (1978)

Les Rendez-vous d'Anna
Ohjaaja
Chantal Akerman
Henkilöt
Aurore Clément, Helmut Griem, Magali Noël
Maa
Belgia/Ranska/BRD
Tekstitys
English subtitles
Kesto
127 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Akermanin omakuva fiktion muodossa kertoo elokuvantekijä Annasta, joka kiertää Belgiaa, Ranskaa ja Saksaa viimeisintä teostaan esittelemässä tavaten niin vanhoja ystäviä kuin uusia tuttavuuksiakin. Kaupungista toiseen etenevällä matkalla muodostuu kuva vieraantuneista ja lähihistorian painon tuntevista yksilöistä, jotka eivät saa yhteyttä toisiinsa. Suorat vaikutteet ovat nähtävissä mm. Tár-elokuvassa (2022).

***

Anna Silver on Chantal Akermanin alter ego, hänen ”romaanimainen” kaksoisolentonsa. Anna, elokuvantekijä hänkin, matkustaa Pariisin, Brysselin ja Saksan väliä esitellessään tuotantoaan. Kuitenkin oman elämän siirtäminen fiktioksi tuo mukanaan fragmentaatiota, etäännyttämistä. Anna on pelkästään väline sarjalle kysymyksiä, jotka askarruttivat Akermania elokuvaa valmistettaessa: ”Millainen on natsismin jälkeinen Saksa, mihin maailma on menossa, mitä merkitsee rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen?” Pohjimmiltaan Anna ei kuulu muille kuin itselleen. Teoreeman enkelin tavoin hän kuuntelee vakavana ja jatkaa matkaansa. Kukin hänen kohtaamansa henkilö on jonkin uuden partaalla, ja hänen vaikutuksensa saa aikaan puhetta asioista. Hän tapaa saksalaisen opettajan, jonka harteilla on historian paino. Hän tapaa ystävän, muukalaisen junassa, äitinsä ja pariisilaisrakastajansa. Kukin esittää yksinpuhelun rikkoakseen yksinäisyyden – edes lyhyesti. Kuitenkin maailma sulkeutuu epäonnistuneen kohtaamisen sointuun kuin äänet jotka soittavat Annan boheemin persoonattoman huoneen puhelinvastaajaan.

Elokuvassa on Akermanin tyylin tutut elementit. Siinä on hitaita kamera-ajoja. Henkilöhahmoihin pidetään välimatkaa. Välimatka ei eliminoi tunnetta vaan kanavoi sitä, jättäen Annan ja muiden vapauden koskemattomaksi. Heitä ei kuluteta loppuun fiktion tarkoituksiin; narratiivi tarvitsee heitä mutta heille jää ulottuvuuksia sen ulko- ja yläpuolelle; tuo varanto on elokuvan vakavan hienostuneisuuden lähde. Mainitsemisen arvoista on myös tekstin kauneus ja yksinkertaisuus sekä paatoksesta vapaa virtaavuus, piirteet joiden osuus ohjaajan fiktiotuotannossa on sittemmin vain voimistunut.

– Jacqueline Aubenas teoksessa teoksessa Belgian Cinema / Le Cinéma Belge / De belgische film (La Cinémathèque Royale de Belgique, 1999) AA 5.10.2000