TOUTE UNE NUIT (1982)

Ohjaaja
Chantal Akerman
Henkilöt
Aurore Clément, Natalia Akerman, Tchéky Karyo
Maa
Belgia/Ranska/Alankomaat/Kanada
Tekstitys
English subtitles
Kesto
90 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Helteinen kesäyö Brysselissä on monenlaisten romanttisten kohtaamisten, mahdollisuuksien ja odotusten aikaa. Lukemattomat pienoistarinat yhteyttä hakevista, sen löytävistä tai menettävistä ihmisistä muodostavat vähäsanaisen mosaiikin, jonka taidolla rakennetun asetelmalliset kuvat hahmoista öisissä huoneissa, ravintoloissa ja kaduilla ovat kuin maalauksia.

***

Myrskyinen kesäyö Brysselissä. Mies ja nainen valvovat painostavassa, hiostavassa kuumuudessa aamunkoittoon asti. He rakastavat, uneksivat rakkaudesta ja törmäävät siihen vahingossa. He kokevat yksinäisyyden ja satunnaisen intohimon hetkiä. On kuin aika olisi pysähtynyt ja joutunut halun ja odotuksen suurennuslasin polttopisteeseen. Jotakin tapahtuu tänä yönä: se on väistämätöntä. Ja niin alkaa hahmottua baletti, sanaristikko, edestakainen liike. Chantal Akerman tarjoaa meille ”fragmentteja rakastavaisten diskurssista”, kohtauksia romaanista. Tusinan verran pariskuntia kohdataan romanssinsa alussa, lopussa tai keskikohdassa. Sen kulkua jäsentävät yksinkertaiset voimakkaat motiivit kuten Edith Piafin laulut. Tarinat vievät meidät takseihin ja juna-asemille, puhelinkeskusteluihin, hotellihuoneisiin, kiireessä pakattuihin matkalaukkuihin ja myllättyihin lakanoihin. Partnerit tanssivat kolme numeroa ja poistuvat lavalta. Pariskunnat hajoavat äkkiä kuin salaman iskusta, totuudet särkevät hiljaisuuden kuin kiväärin laukaus.

Toute une nuit on valokuvanovellin ja avantgarde-elokuvan kohtauspiste. Jälleen kerran Akermanin tyypilliset tyylikeinot ovat esillä: staattinen kamera, äärimmäisen geometrinen kuvarajaus, pitkät jaksot ja täsmällinen joskin hiukan epäsovinnainen näyttelijäntyö – esiintyjiä tuntuvat kiinnostavan enemmän heidän omat totuutensa kuin todellisuus. Kolme tanssia jäsentää elokuvan rytmiä. Ne ovat ainoa musiikki soundtrackilla, joka koostuu ympäristön äänistä ja harvakseltaan kuultavasta dialogista. Akermanin elokuvatuotanto sijoittuu yhtäältä kielioppinsa puolesta modernistiseen yhteyteen (tapa jolla siinä käytetään leikkausta, ajan pidentämistä, henkilöhahmojen vapautta ja narratiivin dekonstruktiota); toisaalta se kytkeytyy sensibiliteettiin joka tutkii romaanimaisuuden yleismaailmallista luonnetta.

– Jacqueline Aubenas teoksessa teoksessa Belgian Cinema / Le Cinéma Belge / De belgische film (La Cinémathèque Royale de Belgique, 1999) AA 17.10.2000