SAVUMERKKEJÄ (1998)

Victor ja Thomas lähtevät noutamaan Phoenixista Victorin isän tuhkaa. Perheensä jättänyt isä on tehnyt Victorista katkeran, mutta tarinoiden ja huumorin täyttämä matka alkaa avata solmuja. Ensimmäinen USA:n alkuperäiskansojen toteuttama elokuva ironisoi etnisiä stereotypioita, joiden keskellä kaverukset (ja elokuvan tekijät) ovat kasvaneet, mutta avaa samalla ikkunoita reservaattien karuun todellisuuteen.

Huomaathan, että elokuva esitetään paremman esityskopion puutteessa DVD:ltä, minkä vuoksi kuvan laatu ei ole aivan elokuvateatteritasoa. Pahoittelemme!

***

Muun muassa tie-elokuvan, kasvutarinan ja epäsuhtainen parivaljakko oppii toisiltaan
-komedian kentillä operoivasta Smoke Signalsista tuli kesäkuussa 1998 ensimmäinen laajempaan kaupalliseen levitykseen Yhdysvalloissa päässyt elokuva, jonka keskeinen tekijäjoukko koostui pohjoisamerikkalaisten alkuperäiskansojen edustajista. Ensiesityksensä yhteydessä Sundancen elokuvajuhlilla saman vuoden tammikuussa Smoke Signals oli palkittu yleisön suosikkina, ja hyvän vastaanoton kriitikoiltakin saanutta elokuvaa kiitettiin jo tuoreeltaan erityisesti autenttisesta representaatiosta. Vuonna 2018 se nostettiin osaksi Yhdysvaltojen kongressin kirjaston ylläpitämää National Film Registryä, jonne talletetaan kulttuurillisesti, historiallisesti ja esteettisesti merkittäviä yhdysvaltalaiselokuvia.

Cheyenne-Arapaho-kansaan kuuluvan Chris Eyren esikoisohjaus perustuu käsikirjoituksesta vastanneen Sherman Alexien novellikokoelmaan. Alexie kuuluu isänsä puolelta nykyisen Idahon osavaltion alueella elävään Coeur d’Alene -kansaan, jonka pariin Smoke Signals sijoittuu. Kotireservaatti on kuitenkin vain lähtöpiste Arizonaan vievällä matkalla.

Nuorukaiset Victor (Adam Beach Anishinaabe-kansasta keski-Kanadan Manitobasta) ja Thomas (Evan Adams Tla’amin-kansasta Kanadan länsirannikon Brittiläisestä Kolumbiasta) päätyvät yhdessä tien päälle noutamaan Victorin isän, perheensä vuosia aiemmin jättäneen Arnoldin (Gary Farmer Cayuga-kansasta Pohjois-Amerikan Isojenjärvien alueelta) tuhkia. Vähäpuheinen Victor ei erityisemmin pidä eksentrisestä, tarinoita jatkuvasti kertovasta Thomasista eikä haluaisi tätä mukaan, mutta Thomas lupaa kustantaa reissun. Toisin kuin Victor, joka on täynnä katkeruutta alkoholisti-isäänsä kohtaan, Thomas näkee Arnoldin yhä eräänlaisena sankarina: Arnold kun sattui pelastamaan Thomasin pikkuvauvana tulipalosta, jossa tämän vanhemmat menehtyivät. Arizonassa tavatulla Suzyllä (Irene Bedard Iñupiat-kansasta Alaskasta) on Arnoldista muutakin kerrottavaa.

Tie-elokuvilla on tapana kuvata konkreettisen matkanteon ohella vertauskuvallisempaakin matkaa – henkistä kasvua, yhteyden löytymistä, oman paikan etsimistä muualtakin kuin kartalta. Lisäksi Smoke Signals pureutuu oivaltavasti, rehellisesti ja humoristisestikin alkuperäisamerikkalaisia koskeviin stereotypioihin. Hahmot eivät ole yksiulotteisia eivätkä ihannekuvia. Victor kritisoi Thomasin omaksuneen liikaa valtaväestön populaarikulttuurista eikä huomaa noudattavansa itsekin ihanteissaan kliseitä. Ei ole olemassa ”oikeaa” tapaa olla alkuperäisamerikkalainen, tuntuu olevan elokuvan sanoma. Menneisyyden vääryyksiltä ei suljeta silmiä, mutta katsoa voi myös eteenpäin.

Smoke Signals on yhtäältä tunnistettavan 90-lukulaista amerikkalaista indie-elokuvaa, toisaalta raikkaan omaääninen: tarinankerronnan ja dialogin korostuminen kunnioittaa alkuperäiskansojen suullisen kertomisen perinnettä, ja Amerikkaa, erityisesti myyttistä länttä, tarkastellaan kerrankin yleensä toiseutettujen näkökulmasta ja omista lähtökohdista.

– Suvi Heino 29.3.2023