VALHE SYDÄMESSÄ (1999)

Schroederin puoliso, muuntautumistaitoinen näyttelijä Bulle Ogier nähdään epätyypillisen leikittelevässä osassa juoruämmänä Claude Chabrolin tyylittelevässä murhatrillerissä. Bretagnen rannikon pikkukaupungissa sukelletaan syvälle Jacques Gamblinin ja Sandrine Bonnairen tulkitseman avioparin mielenmaisemaan, salaisuuksien ja naamioiden taa.

***

Claude Chabrol on ohjannut psykologiseen syväluotaukseen painottuvia, viileän hillittyjä rikoselokuvia yli neljän vuosikymmenen ajan. Valhe sydämessä on hänen 51. elokuvansa ja kantaa tekijänsä lajityypillisiä tuntomerkkejä. Se lähtee liikkeelle viattoman murhasta, keskittyy toisilleen valehtelevaan aviopariin ja päättyy lohduttomiin päätelmiin ihmisen luonnosta. Valhe sydämessä ei ole varsinainen murhamysteeri, vaikka lapsenmurhaajan henkilöllisyys lopulta paljastuukin. Elokuvan todellinen draama näytellään toisaalla, toisiaan kuin huomaamatta pettävän avioparin arjessa. Chabrolia kiinnostaa se, miten hyvää tarkoittava ihminen voi päätyä tekemään kauheita asioita, kun olosuhteet siihen yllyttävät tai antavat tilaisuuden.

Elokuvan tapahtumapaikka on pieni bretagnelaiskylä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa muualta tulleisiin suhtaudutaan epäluuloisesti. Rantakalliolla asuu hiljainen pariskunta, jota menneisyys painaa. Aviomies on Pariisista muuttanut kuvataiteilija René, joka antaa koululaisille piirustustunteja. Vaimo Viviane on fysioterapeutti ja perheen elättäjä. Poliisipäällikkönä on vasta Pariisista muuttanut nainen, joka on yksinhuoltaja. Kylän julkkis on omahyväinen pariisilainen tv-toimittaja Desmot, joka tuottaa kirjoja kuin sika porsaita. Eräänä päivänä 10-vuotias tyttö löytyy raiskattuna ja murhattuna. Hän on ollut matkalla kotiin Renén piirustustunnilta, joten koko kylän epäluulot kohdistuvat tähän ennestäänkin juroon, katkeraan ja sulkeutuneeseen mieheen.

Onnettoman tapahtuman seurauksena huhut ja epäilyt kylvävät  myrkkyään ihmisten ajatuksiin ja tragedia saa arvaamattomat mittasuhteet sisäänlämpiävässä yhteisössä. Taide, totuus ja kuolema jähmettyvät pyhän kolmion ääripisteiksi, joiden vankeina elokuvan henkilöt koettavat pestä sielujaan puhtaiksi huokosistaan tihkuvista elämän valheista. Epäpäteväksi itseään soimaava taiteilija erakoituu entisestään ja kyllästynyt vaimo kallistaa korvansa tv-julkkiksen lipeville viettelyksille. Ahdistus lepää seudun yllä raskaana ja tympeänä kuin tukahduttava viitta. Elokuva tulvii hiljaista paniikkia eritellessään riutuvan avioliiton loppukourisutksia pelon ja salailun ristiaallokossa.

Valhe on avainsana sekä Chabrolin hahmotuksessa että henkilöiden psykologiassa: kysymys on taiteen valheesta (René), kunnianhimon valheesta (Desmot), uhrautumisen ja rohkeuden valheesta (Viviane). Ihmisen sisäinen yksinäisyys ja sen aiheuttamat häiriöt ovat olleet Chabrolin koko tuotannon kantava teema, ja tässä ne jälleen ovat saaneet uuden ja mestarillisen ilmaisun. Kysymys on  myös koko elämän valheesta, sillä Chabrol tietää valheen terapeuttisen merkityksen: ilman sitä mikään yhteiskuntaelämän muoto ei ole mahdollinen. Kuten Chabrolin 1960-luvun merkkiteokset Teurastaja (1969) ja Pedon on kuoltava (1969) toimivat korvaamattomina dokumentteina Pompidoun ajan Ranskasta, niin Valhe sydämessä voidaan nähdä röntgenkuvana Chiracin ajasta, sen neurooseista ja kliseistä. ”Tervetuloa kuolleiden valtakuntaan”, kuullaan Renén äänen lopussa kuiskaavan.

– Olivier De Bruynin (Positif, Janvier 1999), Ywe Jalanderin (Suomen Kuvalehti 45/2000) ja muiden lähteiden mu-kaan ST