1970-luvun suositun tv-sarjan uudelleenlämmittelyssä kolme viehättävää, taistelutaitoista ja naamioitumiskykyistä naista (Drew Barrymore, Cameron Diaz ja Lucy Liu) työskentelee peitetehtävissä salaperäisen miljonääri Charlien etsivätoimistossa. Musiikkivideo-ohjaaja McG:n debyytti on viihdyttävän hölmö toimintakomedia millenniumestetiikan aallonharjalta ja Barrymoren perustaman Flower Films -yhtiön ensimmäisiä tuotantoja.

***

Yhdysvalloissa syksyllä 1976 ABC-kanavalla ja Suomessa keväällä 1978 Mainostelevisiolla ensiesityksensä saanut Charlien enkelit (Charlie’s Angels, 1976–1981) on 1970-luvun ikonisimpia televisiosarjoja: katsojahitti, joka suosion laannuttuakin on jäänyt elämään kulttimaineessa ja uusintaesityksissä. Kolmesta salaperäisen miljonäärin pyörittämässä etsivätoimistossa työskentelevästä, rikoksia selvittävästä etevästä kaunottaresta kertova viihdemoguli Aaron Spellingin luomus oli tuotannossa viiden vuoden ja 115 jakson verran.

Charlien enkelit ei ollut arvostelumenestys, mutta sen asema popkulttuurissa on ollut merkittävä. Sarjan ensimmäisen kauden jälkeen jättänyt Farrah Fawcett nousi joukon kuuluisimmaksi nimeksi. Muista alkuperäisistä enkeleistä Kate Jackson näytteli sarjassa kolmen kauden ajan, Jaclyn Smith alusta loppuun. Smithin jälkeen toiseksi pitkäaikaisin enkeli oli Fawcettin korvannut Cheryl Ladd – Jacksonin tilalle tullut Shelley Hack oli mukana vain yhden kauden, samoin hänet viimeisellä kaudella korvannut Tanya Roberts. Heistä parhaiten muistetaankin juuri ensimmäisen kauden kokoonpano Fawcett, Jackson ja Smith. 1980- ja 90-lukujen mittaan televisiossa säännöllisesti pyörinyt Charlien enkelit koki täysin uuden tulemisen vuosituhannen vaihteessa Hollywood-toimintaelokuvana.

1990-luvun puolivälissä oman tuotantoyhtiönsä Flower Filmsin suomalaissukuisen Nancy Juvosen kanssa perustanut, lapsitähtenä näyttelemisen aloittanut Drew Barrymore (s. 1975) oli samoihin aikoihin myös näyttelijänä uudessa uranosteessa vaikeiden aikojen jälkeen. Charlien enkeleiden elokuvaversio oli vasta toinen Flower Filmsin tuotanto hyvin menestyneen romanttisen komedian Never Been Kissed (1999) jälkeen. Uuden sukupolven enkeleinä nähtiin Barrymoren ja erityisesti vuoden 1998 hittikomediasta Sekaisin Marista (There’s Something About Mary) tutuksi tulleen Cameron Diazin (s. 1972) ohella Ally McBeal -tv-sarjassa (1997–2002) läpimurtonsa tehnyt Lucy Liu (s. 1968).

Kuten alkuperäisessä tv-sarjassa, elokuvan naiset on tyypitelty sopivasti toisistaan erilaisiksi: vaalea Natalie (Diaz) on hurmaava, herttainen ja vähän hupsu; punapäinen Dylan (Barrymore) kapinallisempi kovis ja tummakutrinen Alex (Liu) hiukan takakireä suorittajaälykkö. Tiimiin kuuluu lisäksi koomikko Bill Murrayn omalla tunnistettavalla tyylillään esittämä Bosley, joka oli hahmona mukana jo alkuperäisessä sarjassa. Charlie-pomoa kuullaan tv-sarjan tapaan ainoastaan äänenä. John Forsythe oli sarjan näyttelijöistä ainoa, joka toisti roolinsa elokuvassa.

Juoni ei ole kokonaisuudessa kovin merkittävässä roolissa. Enkelit saavat tehtäväkseen löytää äänentunnistusohjelman kehittänyt ohjelmistonero (Sam Rockwell), jonka epäillään joutuneen pahan satelliittiyhtiön omistajan (Tim Curry) ja tämän kätyreiden kidnappaamaksi. Heitä odottaa yllätys jos toinenkin. Tapauksen selvittelyn ohessa enkelit ehtivät myös heilastella (poikaystäväkandidaatteina nähdään Tom Green, Matt LeBlanc ja Luke Wilson).

Charlien enkelit -tv-sarja oli kepeydestään huolimatta laskettavissa draamaksi, kun taas elokuvaversio on ennen kaikkea vauhdikas toimintakomedia, tarkoituksellisen höpsö sellainen. Viimeistään Matrixin (1999) myötä Hollywoodissa uudestaan muotiin tullut aasialaisesta, erityisesti hongkongilaisesta toimintaperinteestä ammentava tyyli on keskeisessä roolissa. Taistelukoreografioista vastasi hongkongilainen näyttelijä ja stuntmies Yuen Cheung-yan. Elokuvan ohjaajalle, McG-taiteilijanimeä käyttävälle Joseph McGinty Nicholille kyseessä oli ensimmäinen pitkä elokuvaohjaus. Hänen taustansa oli musiikkivideoissa, ja Charlien enkelit onkin monin paikoin hyvin musiikkivideomainen. Toiminnan taustalla soi tietysti menevä pop. Destiny’s Child -tyttöbändin elokuvaa varten levyttämä Independent Women Part I -kappale nousi hitiksi.

Hitti oli myös itse elokuva, jolle tehtiin samalla tähtikolmikolla Full Throttle -jatko-osakin kolme vuotta myöhemmin. Uusi tv-sarjaversio (2011) ja elokuva (2019) uusilla näyttelijöillä sen sijaan floppasivat kumpikin.

– Suvi Heino 22.2.2025