CASTLE OF SAND (1974)

Nomura, ”Japanin Hitchcock”, kutoo yhteen kolme erillistä tarinaa rikosta ja melodraamaa yhdistävässä filmatisoinnissa. Kaksi etsivää ryhtyy selvittämään eläkkeellä olleen poliisin murhaa, mutta myös yhteiskunnalliset ongelmat nostetaan esiin. Musiikki ja maisema ovat merkittävässä osassa scope-elokuvan kerrontaa.

***

Yoshitarô Nomuran kompleksinen rikostarina Castle of Sand perustuu Seichô Matsumoton romaaniin. Lajityyppinsä edustajana se on parhaimmasta päästä ja japanilaiset kriitikot ovatkin ylistäneet tätä merkittävää, jännittävää vuonna 1974 valmistunutta elokuvaa. Selvitettävänä on eläkkeellä olleen, rautatien läheisyydestä löytyneen poliisin murha. Kahden etsivän tutkima tapaus on monisyinen kattaen laajan alan maantieteellisesti, sosiaalisesti sekä ajan suhteen. Castle of Sand palkittiinkin kotimaassaan useilla palkinnoilla. Kinema Junpo –palkinnon se sai parhaasta käsikirjoituksesta ja Mainichin elokuvajuhlilla se puolestaan huomioitiin nelinkertaisesti saaden kunniamaininnat parhaan elokuvan, parhaan ohjaajan, musiikin ja käsikirjoituksen kategorioissa. Myös Moskovan kansainvälisillä elokuvajuhlilla ohjaajalle annettiin diplomi.

Nomura saavutti Castle of Sandilla uransa suurimman suosion myös elokuvateatterien lippuluukuilla. Ohjaajan työ on huolellisesti toteutettu yksityiskohdiltaan.  Elokuvan ensimmäinen osa koostuu poliisien tutkimuksista. Tiimin muodostavat yhdessä etsivä Eitaro Imanishi (Tetsuro Tamba) sekä nuorempi poliisi Hiroshi Yoshimura (Kensaku Morita). Keskenään parivaljakon osapuolet ovat erilaisia, vanhempi Imanishi flegmaattinen ja tunnontarkka, nuorempi Yoshimura puolestaan kuumaverinen. Tavoitteena heillä on saada tietää sekä murhatun miehen että murhaajan identiteetti. Prosessi on hidas ja etsivien on kuulusteltava lukuisia todistajia vihjeitä saadakseen.

Eräässä vaiheessa sanat Kameda ja paikka nimeltä Kamedake sekoittuvat keskenään aiheuttaen hämmennystä.  Toisessa vaiheessa kokonaisuutta totuus sekä murhaajan henkilöllisyys alkavat paljastua. Castle of Sandin rakenteessa viimeiset 45 minuuttia muodostuvat kolmen eri aikatason sekoittuessa keskenään. Ensimmäisessä näistä pianisti Eiryo Waga (Gô Katô) esiintyy konsertissaan, toisessa vanhempi etsivä kertoo tutkimusraporttinsa tuloksista kolleegoilleen, viimeisessä puolestaan näemme elokuvalle tärkeän takauman. Kolmannessa näytöksessä matto ikään kuin vedetään katsojan jalkojen alta ja näin elokuva paljastuu rikkaammaksi, enemmän nyansseja täynnä olevaksi sekä traagisemmaksi kokonaisuudeksi.

Castle of Sandissa maantiede ja maisema näyttelevät myös tärkeää osaa. Vaikka Nomura keskittyykin melodramaattisiakin aineksia sisältävässä teoksessaan rikostarinan ja mysteerin selvittämiseen, on hänelle lisäksi erityisen tärkeää näyttää tapahtumapaikkojen psyykkinen ja emotionaalinen maantiede. Näin katsoja voi esimerkiksi kokea tutkimuskohteina olevien kaukaisten kylien ja pikkukaupunkien hiostavan kuumuuden ja tylsistyttävän levollisuuden. Elokuvasta muodostuu näin ollen ihmisiin ja paikkoihin keskittyvä tunnelmapala. Agatha Christien sekä Alfred Hitchcockin tyyli tulee mieleen myös osittain Castle of Sandin kerrontaa ja rakennetta analysoitaessa.

– Cinema Omnivoren, The Films in My Life (On Criterion)/A Film Diaryn, Nathanael Hoodin (Unseen Films), Dennis Schwatzin (Dennis Schwartz Movie Reviews) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 2021