BERLIN ALEXANDERPLATZ 10–11: YKSINÄISYYS REPII SEINÄÄNKIN HULLUUDEN VIILTOJA + TIETO ON VALTAA JA AAMUHETKI KULLAN KALLIS (1980)

40 vuotta sitten julkaistu Rainer Werner Fassbinderin magnum opus Berlin Alexanderplatz (1980) pohjaa Alfred Döblinin romaaniin (1929), joka on saksalaisen modernismin tärkein teos.

1920-luvun Saksassa on ankeat ajat. Hyperinflaatio on nostanut hinnat pilviin ja työttömyys kurittaa lähes kaikkia, niin kommunisteja kuin kadulla kahinoivia natsejakin. Rikollisjoukot kaappaavat yrityksiä ja kansalaiset elävät pelossa. Berliiniläinen sekatyömies Franz Biberkopf on juuri vapautunut Tegelin vankilasta, ja tällä kertaa hän aikoo hartaasti pysytellä kaidalla tiellä.

Fassbinder luki Döblinin modernistisen teoksen 14-vuotiaana. Myöhemmin hän kertoi selvinneensä sen avulla murhaavasta puberteetistaan. Fassbinder tiivisti romaanin 14 jaksoon, joiden kokonaiskesto on 15 tuntia. Päärooleihin hän valjasti luottonäyttelijänsä: Hanna Schygullan, Barbara Sukowan ja Günter Lamprechtin. Tuloksena syntyi yksi maailman parhaista televisiosarjoista.

Berlin Alexanderplatz -passilla pääsee edullisemmin kaikkiin näytöksiin, mutta näytökset ovat myynnissä myös yksittäin normaalihintaan. Passeja voi ostaa ennakkoon Kino Reginan kassalta ja verkkokaupastamme.

Yhteistyössä:

***

Rainer Werner Fassbinderin Berlin Alexanderplatz (1980) teki television historiaa. Se oli Saksan Liittotasavallan kallein televisiotuotanto aikana, jolloin tv:n draamatuotannossa panostettiin laatuun. Saksalaisen elokuvan ja teatterin kesytön lahjakkuus Rainer Werner Fassbinder (1945–1982) eli villisti, kuoli nuorena ja ohjasi 16 vuoden ajan kolme elokuvaa vuodessa. Yhtä kiihkeä oli hänen teatteriuransa. Lisäksi hän teki tv-ohjelmia ja näytteli muiden elokuvissa. Kun Fassbinder sai Bavaria-studiolta ohjattavakseen tv-sarjan Berlin Alexanderplatz, hän ei yhtään hillinnyt otettaan. Hän oli suunnitellut Alfred Döblinin romaanin filmatisointia vuosia. Päähenkilö tarinassa Berliinin alamaailmasta ennen Hitlerin valtaannousua on Franz Biberkopf, jota tulkitsee Günter Lamprecht. Muihin rooleihin Fassbinder kiinnitti lahjakkaan näyttelijäensemblensä.

Kesäkuussa 1979 Rainer Werner Fassbinder alkoitti Berlin Alexanderplatzin kuvaukset oikeilla tapahtumapaikoilla. Kaksi kuukautta myöhemmin tuotanto siirtyi Müncheniin. Fassbinder oli lukenut Alfred Döblinin romaanin ensi kertaa 14- tai 15-vuotiaana, ”lähes murhaavan puberteetin vallassa”. Samaan aikaan hänellä tapahtui coming out, ja Döblinin romaanisankarista Franz Biberkopfista tuli Fassbinderille alter ego: ”Hän on anarkistinen hahmo yhteiskunnallisen olennon sisimmässä, ja siihen hän lopulta tuhoutuu”. Viittauksia Döblinin romaaniin on monissa Fassbinderin elokuvissa. Franz on hänen eniten käyttämänsä henkilöhahmon nimi; elokuvassa Vahvemman oikeus hän itse esittää homoa nimeltä Franz Biberkopf. Fassbinderin salanimi Franz Walsch on kunnianosoitus Biberkopfille ja Raoul Walshille.

13 miljoonan DM:n budjetillaan Berlin Alexanderplatz oli saksalaisen televisiohistorian mahtavimpia ja merkillisimpiä tuotantoja. 154 kuvauspäivässä syntyi 13 jaksoa ja epilogi ja lähetysaikaa noin 15 tuntia. Alun perin Fassbinder halusi tehdä aiheesta myös elokuvateatteriversion, mutta siitä syntyi vain kaksituntinen epilogi, jossa Fassbinder kohotti Biberkopfin tarinan myyttisiin sfääreihin. Teos sai ensiesityksensä Venetsiassa, ja sitten ARD-televisiokanava esitti sen myöhäiseen klo 21.30 lähetysaikaan, mikä suututti ohjaajaa. Bulevardilehdistö pilkkasi teosta, mutta elokuvakriitikot olivat yhtä mieltä kautta maailman: Berlin Alexanderplatzista tuli Fassbinderin mestariteos. Samalla teos oli eräänlainen Fassbinderin testamentti. Laaja henkilöensemble antoi hänelle tilaisuuden kuvata lähes kaikkia ihmisiä, jotka olivat merkinneet hänelle paljon. Hän aikoi pyytää mukaan isänsäkin, johon hänellä ei ollut ollut yhteyttä vuosiin. Suomessakin Fassbinderin raju näky hätkähdytti niin, että se näytettiin tv:n myöhäisinä esitysaikoina, mutta silti se saavutti suuren suosion ja kriitikkojen kiitokset. Sarjan kuvasi 16 mm:n värifilmille Xaver Schwarzenberger niin väkevästi, että vaikka kyseessä on tv-sarja, jättiteos pääsee parhaiten oikeuksiinsa valkokankaalla.

– Päälähteenä Gerke Dunkhase, Wolfgang Jacobsen: ”Rainer Werner Fassbinder” (CineGraph Lfg. 38, 2003) AA 26.8.2004 – Kiitos: Goethe-Institut