SYNTI – DOKUMENTTI JOKAPÄIVÄISISTÄ RIKOKSISTA + VALKOINEN TAIVAS (1996 + 1998)
Suutarin ja Helken varhaisissa töissä seitsemän kuolemansyntiä ja nikkelikombinaatin runnoma luonto kehystävät arkielämää.
Synti – dokumentti jokapäiväisistä rikoksista
Susanna Helken ja Virpi Suutarin dokumenttielokuvan temaattisena ankkurina ovat seitsemän kuolemansyntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Teos tarkastelee näitä syntejä arkipäivän kontekstissa; moraalisia valintoja, joita päivittäisessä elämässämme teemme. Lähes pysäytyskuvamainen esitystyyli, kameraan tiukasti tuijottavat kivikasvoiset henkilöt sekä pahaenteinen taustamusiikki tuottavat paikoin surrealistisen katsomiskokemuksen.
Dokumentin esitystapa on harkittu ja asetelmallinen. Teos luopuu dokumenteille tyypillisestä realismin ja objektiivisuuden vaikutelmasta ammentaen sen sijaan fiktioelokuvan estetiikasta. Se koostuu toisistaan irrallisista otoksista, joihin suoraan kameraan katsovat päähenkilöt ja heidän takanaan mykkänä seisovat sivustakatsojat on siroteltu harkitusti ja itsetietoisesti. Henkilöiden annetaan puhua antamatta kontekstia sille, mitä heiltä on kysytty, vai onko kenties mitään. Katsojana tuntee olevansa uskottu, jolle dokumentin henkilöt jakavat salaisia ajatuksiaan. Synti jättää tulkitsemisen taakan katsojan harteille. Tunnustuksenomaiset otokset eivät selitä, ainoastaan toteavat.
– Ida Kumpulainen, 2022
Valkoinen taivas
Kuin lukien miehelleen ja tyttärelleen omistamaansa kirjettä Natalia kertoo perheensä arjesta Kuolan niemimaalla Montšegorskissa 90-luvun lopulla. Vaikka betonipilareiden ja harvojen, kalmanvalkeiksi kuivuneiden puiden kehystämä kaupunki vaikuttaa karulta ja kaukaiselta, perheen kodissa keskiluokkainen kylläisyys ympäröi värikkäine printteineen ja tarrakokoelman lupaamine Disneyland-voittomatkoineen. Pahaa enteilevä musiikki kuitenkin palauttaa ruhjottuihin maisemiin dokumentissa, joka liikkuu kuin kahden todellisuuden välissä. Todellisuudet nivoutuvat yhteen valkoisen sumun vallatessa taivaan ja Natalian kertoessa miehensä työpaikasta: nikkelikombinaatista.
Kaupungin sydämen muodostava kombinaatti on riskeineen ja tuhoineen läsnä arjessa niin puiden rangoissa kuin kylpylävierailuinakin. Jotta kaupunkilaiset selviävät terveydelle haitallisesta sumusta ja metallipäästöistä, on kaupungissa sanitario-kylpylä happicocktaileineen ja inhalaatiohoitoineen. Ihmiset mukautuvat kombinaatin tuhoisiin vaikutuksiin ja hyväksyvät ne. Oppivat näkemään karussakin kauneutta, vaikka ympäristön tummanpuhuvuus jättää jälkensä, etenkin nuoreen mieleen.
Susanna Helken ja Virpi Suutarin yhteistyönä tekemä esseistinen dokumentti on melankolinen kuvaus rakkaudesta luonnon raunioilla – ihmisen kyvystä sopeutua elämään aiheuttamansa ympäristötuhon kanssa.
– Iisa Arvelin, 2022