STEAMBOAT BILL, JR. + NEIGHBORS (1928 / 1920)

Elokuvassa Steamboat Bill, Jr. jokilaivan karski kippari huomaa kauhukseen, että hänen pojastaan on tullut kaupungissa baskeripäinen, ukulelea soittava keikari, jolla on kynäviikset. Järisyttävässä pyörremyrskyjaksossa maailman kirjat menevät sekaisin, mutta peloton poika pelastaa isänsä ja rakastettunsa huikean akrobaattisissa jaksoissa.

Alkukuvana Neighbors (1920).

***

Jos Chaplin kaikissa töissään muuntelee periaatteessa samaa henkilöhahmoa, hämmästyttää toinen suuri koomikko Buster Keaton olemalla aina erilainen: kerta kerran jälkeen hän loihtii esiin hahmoja, joista puuttuvat vastaavanlaisilta henkilöiltä odottamamme kliseet. Tämä on todellista realismia, armotonta pureutumista olennaiseen ja tyypilliseen, joka on aina jotain muuta ja syvemmällä kuin sattumanvaraiset, ensiksi silmään osuneet piirteet. Keatonin realismi näyttäytyy tarkassa, jäntevästi hahmotetussa pitäytymisessä autenttisuuteen (sisällissotakuvaus Kenraali on kuin suo­raan Matthew Bradyn valokuvista repäisty), uhkarohkeissa tilanteissa (monien teoksien fantastinen vaaraelementti on mitä suurimmassa määrin todellinen: Keaton otti näyttelijänä suuria riskejä ja haavoittui monesti) ja ehkä ennen muuta tapahtumien runsautena. Aina ei tapahdu “huvittavia”, mutta maailma elää sen sijaan mahdollisim­man rikkaana, raskaana koomisista mahdollisuuksista. Tämä terävöittää katsojan aisteja, kuuloa, näköä.

Keaton aloitti Fatty Arbucklen leivissä 1917. Vuosina 1920–27 hän työskente­li itsenäisenä ja tällöin syntyneistä 20 lyhytkuvasta ja 10 pitkästä (joista Steamboat Bill, Jr. oli viimeinen) hän itse asiassa vastaa myös ohjaajana – joskaan ei läheskään aina nimellisesti. 1928 hän joutui Metro-Goldwyn-Mayerin alaisuuteen, ja tässä itsenäisyyden menetyksessä piilee hänen lähestyvän laskukautensa varsinainen syy (eikä siis ”kyvyttömyydessä siirtyä äänielokuvaan”, jolla asia on totuttu hel­posti selittämään).

Sekä suurissa linjoissa että yksityisissä gageissaan Keaton ottaa huomioon asioiden kaikki puolet: miten esineet, ihmiset, sosiaalinen koneisto toimivat. Asiat, esineet ja olosuhteet eivät ole niin yksinkertaisia miltä näyttävät: siinä to­tuus, joka toistuu teoksesta toiseen, maailma muuttuu. Huomenna ei ole tänään. Elo­kuvan Steamboat Bill, Jr. lopun pyörremyrsky sisältää niin materialistisen maailmantulkinnan, että sen lähimmät vertailukohdat täytyy etsiä neuvostoelokuvasta, Dovzhenkon upeista visioista. Sherlock, Jr. (1924), josta puolet on elokuvakoneenkäyttäjän unta, osoittaa että Keatonin teokset aukeavat aina aukottomaan surrealismiin: hän ymmärsi unia kuten toinen suuri realisti, Buñuel.

Steamboat Bill, Jr. on kertomus Etelästä, pikkukaupungista joen varrella, Mark Twainin kuuluisaksi tekemästä miljööstä. Keatonin alkuperäinen ajatus oli filmata tulva, mutta muuan mainosmies keksi, että se tekisi liian kipeää tulvissa kuol­leiden omaisille ja vähentäisi elokuvan kaupallisia mahdollisuuksia. Tuottaja Schenck otti ajatuksesta onkeensa: “Et voi kuvata tulvaa”. “Sepä hauskaa”, sanoi Keaton, “Chaplin kuvasi maailmansotaa elokuvassa Kivääri olalle vie, joka oli tuon ajan suu­rimpia menestyksiä. Sen suurempaa tuhoa ei ole ollut, ja kumminkin tuloksena oli kaikkien aikojen naurukuva”. Schenck tähän: “Se on eri asia”. Sitten Keatonilta ky­syttiin, voisiko hän tulvan sijasta tehdä pyörremyrskyn. ”Asia selvä – onneksi tuot­taja ei tiennyt, että pyörremyrskyt tappoivat Yhdysvalloissa vuosittain neljä ker­taa enemmän ihmisiä kuin tulvat.

Huikean pyörremyrskyn lisäksi Keatonin ehdottomasti parhaisiin kuuluvassa elokuvassa on monia legendaarisia kohtauksia. Vaaralliselle puolelle kuuluu jakso, jossa talon tonneja painava julkisivu romahtaa Keatonin niskaan: hän seisoo oven kohdalla, muutaman sentin päässä varmasta kuolemasta eikä ole millänsäkään. Naurupuolelle taas kohtaus, josta eräs englantilainen todistaja on sanonut, ettei hän eläessään ole kuullut millekään asialle naurettavan yhtä mielipuolisesti kuin kohtaukselle, jossa karski Steamboat Bill yrittää taivuttaa poikaansa (Keaton) osta­maan uuden hatun.

– Peter von Bagh