APPUNTI PER UN’ORESTIADE AFRICANA (1969)

Elokuvan Appunti per un film sull’India esitys on valitettavasti peruuntunut.

***

Suunnitellessaan Aiskhyloksen Oresteia-trilogian filmaamista Afrikassa Pasolini teki perusteellisen taustatyön. Hän lumoutui Afrikasta, josta hän löysi elämän alkuperäisen puhtauden. Mutta työn kuluessa hän oivalsi, että antiikin myyttiä ei voi soveltaa Afrikkaan.

***

Appunti per un’Orestiade Africana koostuu sarjasta muistiinpanoja suunniteltuun elokuvaan edeltäjiensä Sopraluoghi in Palestina ja Appunti per un film sull’India tavoin. Elokuvaa Orestiade Africana ei koskaan tehty. Pääteemoina ovat suunniteltu elokuva, Aiskhyloksen näytelmät ja Afrikka, mutta ensin mainittu väistyy nopeasti kahden Pasolinin lempiaiheen – Oresteian ja Afrikan – tieltä. Pasolini keskustelee Roo­massa afrikkalaisten opiskelijoiden kanssa kuvatusta aineistosta ja erilaisista hypoteeseista: mahdollisesta musikaaliversiosta, kasvojen etsinnästä Oresteelle ja Agamemnonille sekä afrikkalaisista tytöistä.

Pasolini löysi Afrikan 1960-luvun alussa. Tämä löytö herätti hänessä pakkomielteisen tajun länsimaiden ”mahdottomuudesta” ja kolmannesta maailmasta paikkana, jonka talonpoikainen puhtaus oli säilynyt ja joka oli vallankumouksellinen ”sinänsä”. Afrikka ja häikäisevä Itä olivat läsnä tässä mielessä jo Matteuksen evankeliumissa ja Oidipuksessa, upeassa käsikirjoituksessa Il padre selvaggio (”Julma isä”) sekä Tuhannen ja yhden yön tarinoissa.

Elokuvan keskus on siis Afrikka, Afrikka Pasolinin näkemänä ja tuntemana – Oresteia ja suunniteltu elo­kuva ovat vain välikappaleita sen käsittelemiseksi. Tämä käy selväksi alusta pitäen, nähdessämme Pasolinin kasvot heijastuneina ikkunaan (”tässä olen – heijastuksena lasissa..”) ja hänen äänensä kommentoidessa ku­via ja vaietessa äkkiä tyrmistyneenä ennen kuvauksia ja hänen väitellessään opiskelijoiden kanssa, jotka vahvistavat hänelle, joskin jossakin määrin sekavasti, asiat, jonka hän jo tietää: antiikin myyttiä ei voi so­veltaa Afrikkaan, ja maanosa on syvän muutoksen tilassa. Näin elokuvan temaattisena ytimenä on kosket­tava tarina Erinyeksen muuttumisesta Eumenideeksi. Kaksi peruskuvaa nousee esiin: naarasleijona savan­nilla ja Tansanian yliopisto, joka on rakennettu Stanleyn ja Livingstonen kohtauspaikalle.

– Associazione ”Fondo Pier Paolo Pasolinin” esittelyaineistosta AA 1995