Zhang Ziyi nähdään valkokangasdebyytissään kahdella aikatasolla avautuvassa herkässä romanttisessa draamassa. Kotiseudulleen isänsä hautajaisiin palaava liikemies ryhtyy muistelemaan äitinsä kanssa omaa nuoruuttaan ja vanhempiensa kukoistukseen puhkeavaa rakkaustarinaa. Kekseliäässä tyylikeinossa nykyaikajaksot ovat kuvattu mustavalkoisina ja menneisyyteen sijoittuvat Zhangille ominaisen yltäkylläisissä väreissä.

***

Kiinalaiskirjailija Bao Shin novelliin Remembrance perustuva Tie kotiin (Wo de fu qin mu qin, 1999) lukeutuu kiinalaisen ohjaajamestarin Zhang Yimoun intiimeimpiin ja vähiten poliittisesti latautuneisiin elokuviin, mikä ei silti tarkoita, etteikö se olisi myös sitä. Tie kotiin on paitsi inhimillinen, syvästi koskettava rakkaustarina, myös kuvaus kokonaisen sukupolven kokemista muutoksista Kiinan maaseudulla.

Kehyskertomus alkaa tarinan nykyhetkestä, joka on mustavalkoinen: päähenkilö, nuori liikemies Luo Yusheng (Sun Honglei) palaa kotikyläänsä Sanhetuniin saattamaan isänsä, kylän kunnioitetun opettajan, hautaan. Vanha, surun mykistämä äiti Zhao Di haluaa, että isän ruumis tuodaan kotiin perinteiden mukaan kantamalla ja jalkaisin, vaikka ulkoiset olosuhteet tekevät sen lähes mahdottomaksi.

Varsinainen tarina kerrotaan takaumassa, joissa elokuva saa myös värit. Eletään 1950-lukua. Tuolloin 18-vuotias neito Zhao Di (Zhang Ziyi läpimurtoroolissaan) rakastuu kylään muuttavaan nuoreen opettajaan, Luo Changyuun (Zheng Hao). Rakkaus syttyy ensi silmäyksellä, ja tunteet syvenevät keittotaidon ja kyläkoulun saavutusten siivin. Kiintymys kasvaa, mutta hiljaa ja piilossa katseiden, eleiden ja arjen myötä – kunnes poliittiset vaikeudet pakottavat Changyun lähtemään toisaalle. Uskollisen Zhaon pitkä, kärsimysten täyteinen odotus alkaa.

Zhaon kärsimys saattaa hetkittäin tuntua kohtuuttomalta, etenkin kun varsinaiselle yhteiselle elämälle ei elokuvasta löydy tilaa. Toisaalta ratkaisu asettuu väkevästi romanttisten elokuvien jatkumoon, jossa rakkauden alku ja sen vastoinkäymiset ovat aina parisuhteen onnea kiehtovampia.

Zhang Yimoun aiempien teosten lailla myös Tie kotiin on syvästi esteettinen elämys. Maaseudun avaruus, vuodenaikojen täyteläinen vaihtelu, kameran viipyilevä katse tuulen liikkeeseen pellon laidassa, vesiruukkuihin kaivolla tai kankaaseen, jota Zhao kutoo – detaljien kautta välittyvä ajan mosaiikki on nostalginen ja lämmin.

Tie kotiin on elokuva perheestä, perinteistä ja rakkaudesta; se liputtaa vanhempien kunnioittamisen puolesta ja arvostaa sukupolvelta toiselle siirtyvää viisautta olematta silti kiusallisen osoitteleva. Isän ja äidin tarina auttaa myös poikaa ymmärtämään paitsi äidin toivetta myös löytämään yhteyden omiin juuriinsa.

Moneen kertaan palkitusta elokuvasta on vielä pakko erikseen mainita nuorta Zhao’a esittävä Zhang Ziyi. On uskomatonta seurata, miten herkkävireisesti vasta 20-vuotias näyttelijä tavoittaa henkilöhahmonsa eri puolet – naiivin vilpittömyyden ja päättäväisen vahvuuden. Zhang Ziyin ilmaisun avain on pidättyväisyys, luottamus pienten eleiden ja tuokioiden voimaan.

– Outi Heiskanen 5.6.2025